torstai 30. huhtikuuta 2009

VAPPUVARROOTUS TAHI TIEJOOTUS.....


...tää si suattaa koskee kaanihimpaaki sukupualt....



> TIEDE JA HUMALA > > > >

Pitkällisten kliinisten kokeiden jälkeen on kirkastunut yllättävä tosi-
seikka, jota konventionaalinen tiede ei ole vielä havainnut. Nimittäin:
HUMALATILA LISÄÄ PAINOVOIMAA.


Tämän yllättävän ilmiön on testiryhmä omakohtaisesti kokenut ja
varmuuden saamiseksi yhä uudelleen ja uudelleen kokeen toistanut.
Tulos on ollut aina vääjäämättä sama. Juotaessa viinaa se nousee
päähän ja aiheuttaa humalan. Humala puolestaan kaareuttaa meitä
ympäröivää aika-avaruusjatkumoa niin, että maapallon painovoi-
makenttään syntyy paikallinen poikkeama. Jaloillaan pysyminen
vaikeutuu voimakkaassa humalassa ja kun tietty raja-arvo on yli-
tetty, käy kahdella jalalla seisominen mahdottomaksi. Tällöin ihmi-
nen on pakotettu asettumaan nelinkontin jaksaakseen vastustaa
kasvanutta gravitaatiota.


On jopa havaittu tapauksia, joissa uhri on joutunut makaamaan
rähmällään lattialla pystymättä lainkaan liikkumaan. Paikalli-
nen painovoima voi tällöin saavuttaa jopa 4-5 G:n arvon. Samoin,
jos uhri vahingossa laittaa päänsä vatsalaukun painopisteen ala-
puolelle, niin lisääntynyt painovoima vetää vatsan sisällön lattialle.
Onhan selvää, etteivät ihmisen kurkkulihakset pysty vastustamaan
tällaista vetovoimaa.


Tämä ilmiö selittää myös sen, miksi isot matkustajakoneet las-
keutuessaan kentälle tulevat perä alempana maahan. Tämä johtuu
siitä, että koneen takaosassa matkustajat ovat koko lennon ajan
kitanneet verovapaata viinaa, kun taas koneen nokassa oleva mie-
histö on vesiselvä. Näin aiheutuu painopisteen siirtymä ja koneen
peräosan suhteellinen painonnousu.

Huomattavaa on myös se, että humalaisen pilotin pudotessa konei-
neen se nimenomaan syöksyy kohti maata nokka edellä.


Aikaisemmissa tutkimuksissa päädyttiin siihen että viina aiheuttaa
aika-avaruuden kaareutumista, koska gravitaatiota ei voisi erottaa
kaareutumisen vaikutuksista, niin humalatilassa oleva kulkee aina
geodeettista viivaa myöten, tällöin humalainen kulkee aina suoraan,
mutta ulkopuoliset tarkkailijat näkevät tämän reitin hoiperteluna.

Paikallinen kaareutuminen voi mennä niin pitkälle, että humalainen
joutuu kaareuttamansa avaruuden painovoimakaivoon, kuten mustan
aukon tapauksessa, jolloin tapahtuu kaatumisilmiö. Ulkopuolisten tark-
kailijoiden mielestä humalainen kaatuu, mutta tosiasiassa syöksyes-
sään painovoimakaivon pohjaa kohti maanpinta tulee vastaan, johon
sitten likistytään, kuten jo todettu, jopa 4-5 G:n kiihtyvyydellä.
Koska kaareutuminen on humalatilan aiheuttama, painovoima-ano-
maliot saattavat päättyä dramaattisesti, kun humalaista, joka pu-
sertuu 4 G:n kiihtyvyydellä maata vasten, ravistelee ja herättelee,
tapahtuu valpastumista jonka seurauksena kaareutuminen loppuu
ja humalainen pystyy nousemaan ja toimimaan normaaliavaruu-
dessa, ainakin hetkellisesti.


Kaareutumisilmiöt ovat voimakkaita kun humalainen on liiketilassa,
itse asiassa mitä nopeammin liikutaan sitä voimakkaammat kaa-
reutumisilmiöt ovat.


Humalaisen ollessa paikallaan painovoima-anomaliat näkyvät ym-
pärillä olevien esineiden äkillisenä putoamisena lattialle, näin ainakin
ulkopuolisen tarkkailijan mielestä, mutta kysehän on tietysti geo-
deettisten aivojen muuttumisesta humalaisen tajunnan läheisyydes-
sä, jolloin lasit yms liikkuvat näitä viivoja pitkin lattialle ja joskus
jopa seinille.


Koska kyse on aika-avaruuden ilmiöistä on myös aika-anomaliat tyy-
pillisiä humalaisen läheisyydessä. Aika kulkee hitaammin humala-
avaruudessa, joten ravintolassa tyypillinen ilmiö, jossa valomerkin
tulo aiheuttaa hämmästystä ja epäuskoa, on selitettävissä ajan eri no-
peudella humalaisen ja henkilökunnan välillä, henkilökuntahan on
ulkopuolisen tarkkailijan asemassa. Jos ulkopuolinen tarkkailija on
kaukana humalaisen aiheuttamista aika-avaruuden häiriöistä, aika-
erot voivat tulla hyvinkin suuriksi.


Esimerkiksi jos humalainen soittaa kotiinsa ja sanoo tulevansa heti,
voidaan havaita suuriakin aikaeroja, kuten useita tunteja tai joskus
jopa useita päiviä, ennenkuin humalainen ulkopuolisen tarkkailijan
mielestä on saapunut kotiinsa. Tämä näin, vaikka humalainen on
lähtenyt heti ja on saapunut lyhintä geodeettista viivaa pitkin ja no-
peasti omassa hitaammassa ajassaan.

Tieteellisin terveisin Pirre


oikke ihanoo vappuva ja iliman rapulaa!!!!

tiistai 28. huhtikuuta 2009

VÄLLEE JOTTAIN KIVVAAKI....

....mie herrään ovikellon soittohon. Hitsi jot kiänsin kylykee ja se
uuvestaa. Si miul välänti jot se miun tillaama iänkirja on siel vis-
sii ja kaamia kiirus kietoo ihteni lakanan sissää. Mie ko nukun
ilkosillain. Ei mitenkää muutes mut mein posti on nii kauhiin pit-
källä eikäs sinne piäse millää muul ko apostoolin kyyvillä.

Tul se miun tillaama TIÄLLÄ POHOJAN TÄHEN ALLA jot on
vaihteheks jottain kuunneltavvaa.

Si mie uottelin viä vettää vähäsen sikosii vaa kisun viikset meil sua
nukkuva. Vuatteet niskaa ja pihalle koiruuven kanssa. No just ko
mie olin astuu hissisee soip pujelin. Mie perruutin takas ko näjin
numerost jot ny soittaap siält niist laskusist. Juu nii soittiki ja sa-
noski jot mie uon iha oikias ja heil niiko viäräs. Siält tulloo miul siit
iha rekvisiittaa papuril ja ovatten sen ulosoton peruneet. Arvatkee
jot helepottiko minnuu. JUU ihan olin jo luult jot miun korviin vä-
lilöissä on jottain vikkoo. Siis MIUN. Enhä mie vissii nii pölöjä uo
vaik mist senki tietää.

Jot kerraki piäsen oikee hehkuttammaa nii koiruuski on ny sit ko-
val jot ei uo ennee ripulii. Jot tiällä ollaa julumetun onnellissii. Si
mie sen lenkinki tejin vähän pisemmän ko 100 meetriä. Pakko
alkaa kohentammaa kuntoo näin on närreet. Mut mie kyl heitte-
len yhä niit kipuliäkkeitä suukkiini. Viel viikon ja si kahon kuis
miut onnaa.

Ja sellaaneki ihme suattaa tapahtuukki jot myö suahaa serkku-
plikan mökkerö takas mein tontillen. Se vuan on kiertännä mua-
limmaa. Sille ei vissii uo paikkoo ja myö tarvihtaa sellaane ol serk-
ku lukassu lokista. Hyöki si voivatten käteväst siin oleskella ta-
lavella jot ko ei si suaree ennee piäse. Heil komia suorpaikka Päi-
jäntehellä. Josses ko kirikas ves ja iha het laituurilta parmeetriä.
Siit on ihanoo pulahtoo järävee.

Ny mie tähä lopeetan jot ei tuu mittää nekatiivista ko kerraki on
näit mukavii asjoi.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

HIUKKA MIUTA HIRVITTÄÄ......

.........jot uskaltaaks täsä ennää mittää kirjuuttaakaa ko tää möövi-
herran serkku kävi perjantakina meillä. Onkoha niil montaki suku-
laista vielä.

Mie ko perjantakina postii avvailin ol yssi kuor tulluna. Silimät ol
puota ko sitäs lujin. Mie kuulkee ossoon muutaman uuven kirosa-
nasenki. Ol nimittäin tää kuor tulluna iha perimistoimistost. HUS
ja mikälie laskutustoimisto karhuumaa miult sitä ukon sairaala-
maksuu ja iha sil korjaamattomalla summalla. KELEN_KELE piäs
miulta. Mie sinne soittammaa ja sanoosin jot piän ihteäin niskast
kiinni jot en ala huutaa kurkku suoran. Eikö hyö ossoo laskeva
vai joko ojalan oppi on jootant roskakorrii.

Jos ukon liäkär-sairaala ja säjehoitomaksut ol enne tätä 500 ja
risat eurii nii eihä sillo ton sairaalalaskusen joka on 484 eurii oi-
tas olla nuin suuri. Ko se maksukattone tulloo täätee siin 590 eurin
jäläkehen. ja jokkaine hoitopäivä ol 30,30 eurii nii ko hyö vähhen-
täävät siit sen 3 tahi 4 päivää nii eikös sillo pitäs tuo loppusumma
muuttaa ko senjäläkehen sen pitäs ollaki vaa 16 eurii päivä. Mie
en sua mahtummaa tätä miun kaaliini en millää. Mie uon lähettänt
heil kaik tositteihe numeerot päivämiärät ja summat ja hyö eivätten
ossoo. Hyö vähensiit tost summast vaa yhen päivän. Sitä on ny kol-
mekertoo pitänt korjaata. Ja viimoisen soittokerran jäläkehen sano
plikka jot hää si ilmoottaa miul. Juu ilimotti hää tul ulosottomiähelt
lasku.

Jot tää ei olis niiko viä liijan heleppoo nii loppuvuuven fysioterapeutin
laskuneki tul maksuu. Miul siitki ol ilmootettu jot heitä pois ja ny se ol
kans siin samas kuoresa.

Ei osanna plikka siä lankanpiässä hettolkulla laskee vaa lupas soittaa
jahka saap tästä jottain tolkkuva. Onkoha heil joku uus laskuoppi
käätössä?

No siitko mie si selevin tolkkuhun nii lähinki miun koiruuven kanssa
ulos. Itikka-aika ol vaihteheks jo männy jot mie vaa si könkkäsin
hakkee sen resehtin siäl akvaarijosta. Mie miun karvaasen sijoin kahel
solomulla tolppasee ja sanoosin paikka ja uota. Si mää sinne terkkuu
mänin. Hissillä toisee kerroksee ko muut kautta ei piäse.

No mie sen resehtin sain ja siin vaihettii muutama sana plikkoin kanssa.
Hissin ovi aukes ja kukas se sielt tul miun karvaane jonku miähen kans-
sa. Hää sanos jot löös poijjaan hissist ja miettis jot vissii on omistaja tiäl-
lä. Mie sain sätkyysen ja si viä järkyytyksenki ko tul miälee jot jos ois
jäännä se hihna sinne ovenvällii nii miun koiruus oiski jo muis maisemis.
Mite se ol ne solmuuset auki suanna ja viä hissihin piässy. Ja kuis mont
kertoo ol ajelunna sil hissil iestaas?

Mihikää ei ennee voi luottoo.

Mie si hajinki sen liäkkeen laavantakina ko hajettii nuapurin kanssa
täävennystä jiäkuappii. Mie muutes sil terkkureisul löösin 20 eurii
jot se ol iha löötö. Enhä mie sille osant ehtii omistajjaa nii mie sen si
ihtellein talleetin.

Meillä hissuksii tilanne normalisoituu nii ukon ko koiruuvenki kanssa.
Tosin ukko miut säikähytti tännää ko hää alkas puhhuu jottain Kek-
kosesta ja satankomitean armauksis. Jot hetkoosen luulin häne sejon-
neen vaa ratiost ol sen kuulluna. Si hää uamulla keittikii kohveet jo
yheksän aikoo ja iha män oikein jot ei senpualee mut yheksältä HÄÄ.
Normaalist mie hänet heräätän siihe aikoo pillereil ja si kolomen ai-
koo uamupalalle. Miuta nii nukutti jot nipistelin silimiäin kiinn.

Mut lämmintä ol jot mieki hampahat irves nuapurin kanssa lähin
lenkille karvasen kanssa. Jo eellisenä päivän sovittii jot tehhää vähä
pisempi lenkki ko mie oon koht iha liikuntakyvyytön. Miun ei sillo
tarvihe piellä karvast ko nuapur on mukan. Hä taluttoo sillo.

Noo huamenna on muanantaki ja uuvet kujjeet ja kohta vappuki.

torstai 23. huhtikuuta 2009

HERRA MÖÖFFI KYLÄSSÄ

Jotta voihan retale. Täällä mie kuulkee uon pohtinna, siis mie. Kuka
kele meil kääp sotkemasa. En mie yhtikäs ymmärrä. Meilhä assuu
vaa kaks aikuist mie ja ukko. Jot ko miäs ei sotke nii mitä jiäp jälelle.
En se mie uo uskokee pois. Ai jotta ette uso. Jos se onki mein koiruus.
Kaik mikä johonki jiäp nii on siin vie ylhuomennaki.

Si mie eilös kävinki sil viimosel piikkisel. Olki kauhiin jännää ko vissii
viis-kuus kävki si sanomasa jot täähä on se viimone kerta. Mitähä hyö
sil tarkoottiit. Oonkoha mie olluna hankala potiilas..hym..

Mut se ylliäkär sit tempaski oikee kunnolla ja rusahutti sen piikin sii-
he oikiaa polvee jot seinille olin männä. Nii vaahilla tyhjens sen ruut-
tasen jot mie jo luulin polovilumpiijon lähtevän liitoo. Huohootust ja
huutova. Si hää siirtys siihe vasempaa joka onki olluna se helepompi.
Jumankikka jot sattus. Miehä olin iha pöörtyy. Oikias on mustelma
ja mie en piässy monnee minnuuttii ies siit lavihtalta ylös. Olki vaikii
könytä ulos ja aatobiilii.

Si mun piti se kilppariresehti hakkee kaappareisul. Juu pit ja viä ottaa
apoteekistaki ko on liäkkeet loppu. Vaa siä se vielki uottaa nootajaasa.
Muistin vast ko olin saanna persuuksen penkkii koton kaappasen jä-
läkee.

Jot ei iha koko päivä männy hukkaa nii mie siihe pöövälle kaiken pa-
puurin ja muun keselle kuatasin maitotölkin. Jokkaineha sen tietää
jot jos jottain kuatuu nii iha takkuuvarmast siin on nii tärkijöit papu-
reit maijon alla. Juu nii miulki ol. Ol muutes iha uus pujelinlujetteloki
jos vaa par nimmee vast. Mie si repimmää niit taksi lappusii ja muit
mukavii irti irti toisistaa. Huah, ja si ko mie koiruutta ulos vein nii kä-
velinko ois olluna ne isommatki jutut hoosusis. Pillerit pyöris pitkin
lattijoit ja sillo on oltava kiirus ko mein karvanen pistää ne muutos
poskiisa. Jos aakasee vissypullon nii pualet suap naamallee. Mie en si
uskaltan ennää ruokoo tehäkkää. Mitä siitki ois tulluna? Syötii mitäs
tekemäti suatii tuulensuojoo.

Mie en uo vielkä sitä resehtii hakent enkä käänny itikoita laprasa kah-
tomasa. Nuapuri lupas huomenna soittoo ja herättee. Mie jätän pujeli-
men keittijön pöövälle jot o pakko konuta ylös. Jospa si onnais.

Jot tällaane keselviikko ja torstaki.

Ai nii iha meinas unohtuuki yks assii. Myö ollaa viikkotolokulla soitettu
mein huoltuppaa jot saana on nii kuuma jot nahka kärvähtää jo enneko
kunnol suap persuuksen laateille. Ja kiukaaltki on joku kivet viennä ko
punasii vastuksii vaa näkys. No myö tännää männää kauhiin varoovast
saunasee. Juu ol tulluna kivvii. Ei näkynnä niit vastuksii mut ei olluna
si lämpöökää. Hittilääne iha ko oltaski oltuna turkkilaasessa höörysaa-
nassa. Kertaakaa ei pihahtant kiuvas jot nii ol kylymä. Pit männä suih-
kuu lämmittelemää.

Muutama päevä ollaaki nuapurrappusesa nuuhkittu jokas oventakkoo.
Nii on kauhii haju jot jo pelättii jossaki oleva ruumihii. Ei vielkä uo sele-
vinny mikä haisoo ja siä on jo kaks huoltomiästäki käännä nenujaa näät-
tämäsä. Mätäneekö joku vai onko hometta tulossa siinäpä arvootus.

tiistai 21. huhtikuuta 2009

LAPSUUSMUISTOJA......

Eka lapsuusmuisto
Ko mie uon syntynnä siihe hakerttien talon viereisee kerrostalloo.
Asuttii kolomannessa kerroksesa. Siä sellaane parveke jot siin ul-
konevat poikkipienat ihas niiko kaaret ulospäikkee. Mitä työ luu-
letta jot pikkuplikka tekköö ko sinne piäsee?
Muist mie en tiijä mut mie olin alkanna pyörii sen ympär. Tankos-
ta kiin kaksin käsin ja kiepahus. Ol siin olluna vissii jokuune täti
saaha syvärin.

Kerrottua
Minnuu sillos iha pikkiplikkana lähetettii mummulaa pakkaasenpa-
kolaiseks ko mei ei sillo olluna nii lämpöst sovan jäläkee. Mummu-
lasa ol sillo puuhella ja klapei (kuruja) ni lämmintä piisas

Jokuune talvipäivä mie kuiteskii olin mein uuves kojis ja nuapurin
kaksooset tul minnuu tervetii. Ol hirmuusest lunta ja hyö toivatten
sitä sissää nii mie olin luuvan kans huitont ja huutant mänkää poik-
kee mänkää pojjaat poikkee.

Si mää olin tokaassu rappuusilt äitelle jot kaho ko aarink molottoo. Ol
siinä hesaalaisil kuuntelemist kerraksee. Ei minnuu kukkaa olt ym-
märtännä monnee viikkoo.

Sukujuuret Karjaalasa ja evakkopaikka Kuopijossa hih.

VOIHAN KELE....

Jokos teitin hermot männee miun kanssa?...en mie ihmettele nii män-
nee miunki. Koiruus on ripulil, ilman, osaripulis ja millo mitäki. Mie ny
tilloon ajan torstakis liäkärrii jot jos jottain viä ois kokkeilemati. Muute
on iha virkkune vaa kuis kaava ko suap vaa sitäs puurova.

No sit männääki tähä toisee onnettommaa. Se liäkehä hänet iha sekotti.
Hää kyssyyp kosk männää kottii. Mie, myöhä ollaa koton. Eiku kottii,
kottii? Tahi koska se auto tulloo hakemaa ja koska lähteep nuo naiset
pois. Jä vällee tupakalle ja si vuatteita piälle ja pois ja piälle ja puole tun-
nin vällein keittiöö ja mie en si nukkuna ko alko tuassiisa hirvittää jot
mitä tekköö. Yritti kohvettaki keittää mut iha omalla tavallaa. Elis repi
kanne irti kahveepannusta ja sitä si yritti soviitella ja pussia siihe. Jot
on täsä suanna olla taas ikiliikkujana.

Poika si ostiki iskälle uuven patjan sellaasen joka ei nii niit makkuuhua-
voi aiheuttas. Ol silloki ukko iha pihalla jot poika sen huomas. Mie jo olin
repinnä ne uuvet liäkkeet pois käätöstä. Tuassiisa palattii niihi alkuper-
raisii kipuliäkkeisii. Mittää kovin kummost hyötyvä niis ei uo.

Mie en tiijä mitä uon kertont ukon sairauksist. Hää sairastusi 2003 va-
kavaan masennuksee. Ei ihme ko ol sattunna vaik mitä. Ko miun syöpä-
ne ja rahahuoliiki sillo ol ja si hänet saneerattii pois töistä ko ol toiseks
vanahimmaine. Ko työhullu jootuup pois töistä nii ei se kestä. Hänel si
tulki sairaseläke sillo 2003 marraskuusa. Mitä hää tek suri ko ei piässy
töihi. Ja siihe mätettii nii vahvoi liäkkeit jot mieki kaahistuisin. Mie äk-
kivä hänet kiikutin iha yssityiselle sykiatrille. Sielt si alkos tulla appuu
vaa sano jot ei koskaa ennee tuu ihan kuntoho.

Näillä mäntii si kevvääsee 2007 hänel sillos alko olla toskipiä lonkka.
Hää kuatus ja se siit si suuttus oikee kovast. No myö käätii tosa terkusa
vaa ei siä muut suanna ko koprallisen kipuliäkkeit. Mie hänt kolome ker-
too käätin siä ja iha rönkkeninki ottiit vaa ei siin kuulemma mittää kum-
moo.

Miul si riittis tää ja mie tilloomaa ajan yssityisel ortopeetil 5.6 ja hää kah-
to lonkkoo ja sanoki jot ompa kutistunneet lihakset reitestä. Jot nii nopi-
aa ko piäsette nii makneettikuvvoo. Mie si sain ajan het ittenäisyyspäi-
vän jäläkehen ja varjoainehen kera hänet kuvattii. Vastaukset suoraa liä-
kärille. Hää meil soittaap jot pitäs männä mahottoman nopiaa keehkokuv-
vii. Mie sanoosin jot het huomenna ko kello jo 18.00. Kysy jot saanko mie
sen ajan nii mie sanoosinki jot iha kuule varmast suan.

Seeraavana uamun mie soittammaa sinne ajanvarauksee ja sanoosin pli-
kal jot heti ko liäkär tullee nii häne on soitettava miulle. Soittiha hää si
8.20 ja mie hyvi kiikkusella iänellä sanoosin jot het lähete sinne keehko-
onkkenii. Tulha se. Mie si ukon heräätin siin 11 aikoo ja sanoosi jot vuat-
teet piälle ny männää keehkokuvvii. Nii myö sinne aatobiilil kurvastii.
Kuvat otettii ja mie riitelemmää jot nää vastaukset si männeeki sil yssi-
tyiselle liäkärille. Ei meinant millää männä perille.

No liäkär tuassiisa miul soittaap jot saisko hää ne kuvat ko hää pistääp
männee papuurit ja lähetteen töölönsairaalan luutuumor yksikköö.
Huah, lonkkasen maljan yläreenassa viijen sentin muutos. Mie sanoosin
jot mänen ne kuvat ostammaa ja tuon hänelle iha vastaanotolle.

Nii mie ne kuvat hajin ja miun kuski tummakommee läht minnuu kyy-
vitsemmää. Ens mäntii mannerheimin tiäl vaa hää olki si toisesa paika-
sa. Kurvastii si sinne. Si lääkäri soitti jot hää suap nää lähtemmää mua-
nantakina Töölöösee.

No siält si soittiit jot mis ne nattiivikuvat on? Jäiks niiko meil. No ei jiän-
nä ko ne vietii sinne liäkärille. Niit kuvvii si ehtikki mie, töölön sihteeri
ja se mannerheiminkitien sihteeri. Lööty ne vihoin ja torstakina meil il-
mootettii jot Töölööseen sinne luutuumoryssikköö olis aika just joolusen
alla. Kuvvaavat sen lonkkasen ja ottaavat siit näätteen porraamalla.
Minnuu jo puistatti. Jottain varjoainetta häne pit juuva eellisen iltan ja
osastolta tulee viä enne kuvvii uus satsi.

Vieläkö tyä jaksatte? Myö si mäntii sinne osastolle ja häne ois pitännä
vaihtaa sairaalaliäkkeet ja juuva se varjoaine. Nää hoitajat vaa juoks
iestaas ja riiteliit keskennää. Näi män partuntii ja mie vällee kysyysin
jot joko hyö meijät hoitaa. Eivätten hoitanneet. Si siel joku hak jottain ja
ko aikasa ol hakenna käv ilmi jot meitä hää hak. No si pit vauhilla ukon
vaihtaa vaattehii ja viä ois pitännä olla siin pejis vaa piäs sentää pyörä-
toolil jot ei tarvinna peräs hölkätä. Myö si hajettii hänet 4 tunnin piästä
kottii. Ol siel iha koiran kohtelu. Jot minnuu oikee nyppis.

Seuraava ossoote olki si syöpätaatien linikka. Sinne myö het vuuven-
ven vaihtumise jäläkee piästii. Alkokii sit se toine rumpa. Verkokkeita,
luukartootus ja säjehoitoo siihe lonkkaa 5 kertaa jot ei murtus. Sitä
varsinaist syöpee ei löövetty vaan vaa tää etäpesäke siit lonkkaluust.
Joku levyepiteelikarsinooma ol tää luust otettu nääte jot sammaa tietty
on se oikiaki vaa mist löötyy ei vielkä tiijetä. Hänet on ny 4 kertoo ku-
vattu ja otettu kokkeet. Kesäkuusa seuraavat tiijossa. Hää saip sillo
niit opiaatteja siihe kovvaa särkysee.

Juu ei tää tähä lopu, ehei. Ei mei sentää nii hyvä tuuri uo. Vaa kesääl-
lä elokuusa ukko alkos näkkee painajaisii ja männä iha sekaasi. Tek
vaik millasii omituisuuksii. Hällä ol si syyskuusa vaihteheks syöpiksellä
nää kokkeet nii mie liäkärille jot ny pittee nuppine takistoo. Hää neero-
lookille tilas ajan. Vaa sit alkos uuvestaa tapahtummaa. Mie joovuin
vuorokauveks sairaalaan ja miun tummakommee ol kotmiähen. Ukko
olki si kokos yön seilanna ja häärännä ommii.

Si mie tulin kottii ja yritettii nukkuva vaa ei miun ukkoin ko hää ravas.
19.9 yöllä hää iha män pois tolaltaa. Juoks karkuu ko joku hänt yritti
tappaa. Tul miunki turvii. Riisu ja puk ja rakens parrikaateja. No nu-
kahti si jossaki vaiheessa ja mieki sain hetke raahan.

Mie si uamulla hänelle liäkkeitä viemää ja hää nukkuski iha piä jalko-
pääs ja kippurasa. Ko hää nous liäkkeitä ottamaa sano jot satuup. Si
ko piti läht vessaa nii ei jalka pientkää. Mie hänt sinne rahtoomaa ja
takas sänkysee. Soitin si liäkärille ja hää sanos jot ampumalanssilla
marijjaa. Voip olla murtuma.

Poika viä tul meille laittammaa ovvee sellasii ketjuloit jot kuulen jos
hää yrittää ulos ja par palohälytint jo kuulen jos kärryy. Hää ol ti-
puttant lampun puise toolin piälle ja haistoin sen kärysen.

Mie si tilaasin sen ampumalanssin ja myö kurvastii marijaan. Et sai
uottaa ja ukko jootu istuksimmaa sil lonkallaa. Si se kuvattii ja mur-
tumaha siin ol. Sairaala vaattehet piälle ja pettii ja uottammaa siir-
too Töölööseen. Jot mie olin jo iha kypsä. Meit si yöllä sinne siir-
rettii ja mie taas uotin 2 tuntiva enneko näjin ukon ja pääsin vihoin
kottii. Mie olin koton puolkolme yöllä.

Siä hänet si leikattii ja pijettii niis turvavöis ko hää yritti lähtä hii-
piin. Näki siäki harhoi. Tähä rytinää hää si sai laajaalasen keuhko-
kuumeen oikialle pualelle. Hänet si siirrettii laaksoo kuntoutuksee.
Piä tutkittii ja tojettii jot hänel ol viä lewynkappale tauti. On yks
tementijan muoto. Mie olin jo sillo ommaishoitaja mut ny miust tul
niiko kokopäivääne ommaishoitaja. Voitta arvata jot mie uon kiinni.
Ei mittää pisempää reissuva ilman hoitajjaa. Käyp haa vessassa ko-
tona itse eikä viä tarvii pyörätuolii ko jos lähetää johoski.

Lewynkappaletaati onki sellaane jot siin näkkee ja kuulee niit tojen-
tuntusii harhoi. Si muisti männee jot ei ossoo keittää kohvetta ei
telkkua näpelöihä. Mut kokonaa ei muisti huku. Lisäks kuatumisen
riski on suur ko jalat ei kestä vaa jos seisoop nii alkaap niikkiä ja
eteenpäin kaatuminen voi tapahtua rollaattorilla kulkiessaki. Nyt
alkaa nielemineki olla vällee hankala.

Nää voimakkaat liäkkeet tuntuuvatten olevan laukaseva tekijä.
Mie taas uon laittant hälle kipuliäkkeeks vain panatoolit. Kipu-
ja siin lonkas on kokoajan.

Tähäkö ny lisätää mein karvaasen ripuuli ja miun polovet nii iha on
olluna aikamoine tää meiti elämä täl hetkel. Mie kuulkee uotan
jot piäsen mökille nii saan ies koiruuven ovest ulos.

Sit mie uotan jot piäsen Reinen kanssa naurammaa jot suan voimoo
kerätä. Se ain auttaa ko lukkee muist kute nuist suurperheist ja
ko tappaa kivvoi immeisii.

Ny tällane juttune jot tiijätte miks miun loki on ko sairaskertoomus.

Pirre

lauantai 18. huhtikuuta 2009


Mie en tiijä jot iha usonko ennee kertovakkaa miun karvaasest mittää.


No ko myö tultii siäl ukon kans kottii ja si myöhemmi plikan kans män-
tii kaapoille ja mie kävin apoteekissaki ostamas ukon uuvet liäkkeet.

No siä hyllyjen välis pujotellessa soip miun pujelin...ja ukko soittaap
jot koiruus vaihteheks ripuloottee. Mie nojjoomaa hyllyvä vaste ja sa-
noosin jot mie en ennee mittee ymmärrä enkä ossoo tehä. Mäne siä
makkoomaa ni mie pesen vessan ko tuun kottii.


Noo ei lähtennä plikaltakkaa hyvvii neevoi noo ei senpuallee huono-
jakkaa. Ei lähtent siihe hättää minkää laasii neevoja.


Noo mie pesin vaihteheks lattijata. On meijä kylppärin lattijaa pest
kauhiist viimoaikan. Si mie otinki muutaman herkun ja lähin nuapu-
risa käämää. Koiruus tul mukkaa ja pasko siin matkallaki. Siit hää on
kumma ko nii iloosest leikkii ja peuhoo.


Mie si viel yön aikan montakertoo pesin lattijata. Ruokoo ei si taas-
kaa tippunt ja on mein koiruus ny laihtunna jonkisenki verran. Mie
si uamulla hänet kiikutin viä ulos, kävin suhkusa ja lähin sinne Ma-
lamille suamaa neljänsii piikkilöit polvii. Muutes ei olluna polovet
viekä kovin kipiät vaik en ollunakkaa ottant kipuliäkettä.


Mie siel vajjaa tunnin nuokkusin ko olliitki myöhäs ja si kuulin jot
joku muu liäkäs tulloo niit piikivä pistämmää. Ja siihe pöövälle mie
kippuumaa ja tul ylliäkär ja si se joka niit piikkilöit on paljoki antant.


Hää si yritti männä miun oikiaa polovee iliman ultroo. Huh, huh mie
sanon ja ei onnanna ei. Onneks hää lopetti enneko mie huitaasin.
Ylliäkär si otti ruutan kättee ja hää sen si sinne ruttas. Onki oppint
sen laiton sillo ko ei olluna viä näit ultrii. No vasen män yhthyväst
ko enneki. Viä on yks kärsiimys iessä ja si tää koitos on ohitten. Saa
nähä onko olluna mittee apuva.


Mie si ostin par omppuleivost ja ajonki nuapurtalon ettee taksibiilil.
Mänin sinne kohveelle. Uattelin jot ko kottii piäsen nii mänen mak-
koomaa het.


En mie iha het ko soitinki ens elläinliäkärille ja juttelin mein koiruu-
ven ripuulist. Ei kuulemma uo salmonellaa ko ain vällee on parempi.
Sano jot sitä riisihuttuva syötä etellee ja kahtotaa muanantakina mis
männää. Mie si ison kattilallisen keitin sit tummaa riisivä ja sitä uon
ny hälle syöttänt. Ja niit pillereit kans.


Si mää ryämin sänkysee ja pistin poloviin piälle pakkasest kylymän
ryynipussin. Kuulokkeet korville ja nukaahin. Herääsin puol kymme-
nen illalla. Mittää ruokoo en jaksanna ennee tehä. Mie si kahentoista-
aikoo käätin karvasen pihal ja yritin takas nukkumaa vaa ei tulluna
uni tuassiisa ko neljän aikoo uamulla. Sekkii nii katkoonasta ko ukko
seilas millo mitäki tekemäsä. Nää uuvet liäkkeet si ovatten vissi on-
kelma. Saa nähä ny.


Mie si perjantakina herreen iha totta vast kolomen jälkee. Annoin
koiruuvelle ruokoo ja lähin hänt ulosviemää. Vaihteeks ol sittu aika
hyvvää. Ei ripulii jot eletää toivos. Mie siirrän hänet ny si kokonaa
tälle yrjölän puurolle ko ei massu muuta kestä. Sii tullee kyl si myös
lihhoo.


Senverra miun polvet si yöl suuttusiit jot pakko ottaa kunnon kipuliäke.
Mut vähä miul ois toivoo jot alkas purree tää kukohelttane. Miehä uon
täänpäivee vaa lorvehtint en paljo mittää tehnä.


Mut mie elän toivosa iha peekkuja pien. Huomenna oiski vormuulat
ja plikkaki hakkoo miut kahtommaa mein tontille vierasmajjoo. Sel-
laane pitäs suaha jot heinki porukal ois oma kolo siä.
Jaha kuva si hyppes ylös vaik mie olin sit laittamasa tänne alas.


keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

MITÄ..MITÄ..MITÄ...?

Mie si vaihteheks laistoinki sen verkokkeen. Kellova riäkkäsin ja plä-
jähytin kiinni. Noo se soip si yhentoisaikoo. Mie kampeemaa ihtiäin
ylös ja vessin kautta kohvettä keittämmää. Vähä huijoin kylymee vet-
nuamallein ja tikut luomiin vällee. Ol niiko hiukka väsy. Ukko ravas
kokos yön ko hänt jännitti tää neerolookin käänti.

No mie si mänin hänt herättämmää ja käveelin keittijöö. Si iski outo
havvainto. JOT mitä, mitä, mitä tää ny ol. Piänen ja vähääse isom-
manki miättimise jäläkee huomaasin jot miun ei koske polovii..???
Uatelkaa EI KOSKENNA POLOVII.

Ol kuulkee miel korkialla ja kohvee maistus nii ihanalt ja ulkon iha
kevät ainakii miul ol kevättä rintapielis. On se vaa nii mukavoo
ko ei kose mihiskää siis kauhiin paljo. Nuit piänii mie en ies huomoo.

No myö si lähettii sil invabiilillä sinne neerolookil ja uoteltii ko oltii
melekee puoltuntiva liija aikasee siä. No ottiha se tyttö meit vastaa
ol nii nuar jot iha en het usont jot hää ol liäkär. Mut iha ol mukava
plikka. No suahaa se B tojistus jot suahaa ne liäkkeet anottuu Kelalt
kovauksen pikkihi. Hää si testas jot onkos olluna hyötyy ja pirskatti
ukon muistiki ol parantunna aika paljo. Meilhä on tännää tos hyvä
päivä.

Si mäntii kohveelle jokas muuttuki vaa kylymäks limuks ko ol nii jano
siä uoteltii sitä aatoo jot kottii piästii. Tämä kummempoo ei uo viä ta-
pahtunna mut joha tässäki on. Ai nii on mein koiruuski olluna iha
ripuloimata siit lähtii ko mie hälle sitä ommoo sotkuva uon syöttännä.
Jot sillä myö si viä jatkettaa.

Pallaillaa asjaa myöhemmi ko viä on päivee jälel.

MITÄHÄ TUL SANOTTUVA...........?

Mie ja miun suur suukki. Ei ies pitäs uatella ko het sattuu tahi ainakkii
tapahtuu. Kelen kele ja kaik muut ärräpiät siihes mukkaa.
Noo mie kertommaa. Myö si kurvastii mein tummankommeen kanssa
kaapalle ja ol nuappurikkii mukana. Noo hää jäip istuksii aatosee ko
ol kainaalosaivoil liikkehel.
Nyö si mäntii kaappasee ja mätettii herkkuva viä kärrysee ko kaikkia
ei sillos eellisel suanna. Miun pujelin soip. Ukko miul pirahutti HITSI..
..OL KOIRUUS TUASSIISA RUIKANNA VESSAA....ol iskennä takas
se helkutan ripulli. Mie jo ihmettelemää jot mitä kummoo täsä ennee
ossoo tehä ko uon jo kaik kokkeillu. Mää tuun siivoomaa jahka tiält
piäsen. Ol juomoo ja kermoo mut ketuli mie unhootin MÄMMIN täsä
rytäkäsä. Miul mikkää piäsiäine jos ei uo mämmistä iha sokuurin ja
kerman kera.
Si kottii sinne paskanhajusee lukkaalii. Huah, ja mie tuassiisa pesek-
simmää lättijoita. On muutes iha kiitettäväst viimoaikoin niit suihku-
tettu.
Yöl si käätii kolomekertoo ulkon ja viä kolmekertoo pestii vessan lat-
tija. Viimosen ko hää piästi nii ol tulluna sellaasella vaahilla jot ol pön-
tönki reenat paskasa. Mie en ennee tietän jot itkenkö vai naaranko.
Tul vissii molempii harrastettuu.
Sitä mie vaa ihmettelen jot kuis hää on kuiteski nuin pirtsakka. Jot
palloloil leikkiip.
Mie muanantakina soittelemmaa miun plikalle ja hää sanoski tulleesa
eellisen yön kottii. Hitsi jot yöllä. Sanos jot ol niiko raahallisempi ajjoo
ko mänömatkal olki joku pöljä yrittät tappoo heit usiampiiki. Ol kiilan
na vällii ja porukka jootus si lyömee liinaset pohjaa ja nii ol plikkaki
kurvant vasemmalle penkalle. Ois muute rytissy nii iest ko takkaaki.
Miult meinäs syvän lähtä liitoo. Kuis nää meijän itiootit ain ossoovat
nää kommervenkit. Ain suap olla rinki takapuales ko nii hurjastelloot
nuis ruuhkis. Oon mie muutaman kauhiin kollaarin nähnä tosa lahen
tiällä ja kerra ol helkuupperki siä kesel tiet potilast hakemasa.
Mie nii laika uon olluna jot viekä en uo piässy kilpparikokkeisii. Ko
mein vereimijät istuksiit korkialla mäjenpiällä. Huomenna elis tänäs
uamuna on pakko ko liäkkeet loppuvatten.
Huomiisek on si tilattu se invataksikii ko miun ukko männee sinne
Laakson neurolookille. Jo ol aikakii jot suahaa se tojistus jot suahaa
hakia sitäs häne liäkettä korvattavaks. Ja pittää muuteski tarkistoo
jot onkos nua liäkkeet kesenää sopivii.
Miun huomiisen piikitys siirtys si torstakille. Mittää en uo viä huo-
manna siis muutost jot liekö miul si tää ei autakkaa. Kauhiist sitä
kyl pelekään. Ny ei ennää uso syyvä nuit tulehuskipuliäkkeitä ko
koht miult alkaap masu hajota. Sehä se ennee puuttuski. Kaikha
mie uon jo ihtellein kalastelluna.
Miul muutes on tällaane ruokavalijo koiruuvella jot hää suap kei-
tettyvä riisii jos par ruokaluskallista porkkanasosetta raakan. On
jo alkant taas vähä rauhottuu. Plikka sanos jot on olluna iha pen-
nust lähtiin mahan kanssa oireit ja tutkittu on ja mittää vikkoo ei
uo löötynnä mihis puuttuva. Ikäs on olluna kaikkee kummoo mut
viä porskuttaa. Kaik muut samanpesuveen poikaaset ovatten jo
kaarisillalla temmeltämäsä. Ja hyö olliit tervehii koiruuksii.
No ny myö kahtotaa ja si viimone juttu on liäkärisä käänti. Saa
si nähä jot kuis mein käyp.
Huomena keselviikkova jot kaikil parempoo kevättä
Pirre

lauantai 11. huhtikuuta 2009

Ristillä lunastettu

RISTILLÄ LUNASTETTU

Hän kulkevi kivistä tietään
niin raskain askelin.
Nuo kärsivät runnellut kasvot
nyt kansaa katsovi.
Se Hänelle vielä äsken,
ylistystä hurrasi.


Hän ratsasti kunniakujaa,
palmun lehvät heiluivat.
Huusi kansa hallelujaa
juhlakulkue riemuitsi.
Nyt he huutavat pilkkasanaa
ja päällensä sylkevi.


On veriset vaatteet yllään
ja orjantappura kruununaan.
Tappuran piikkien haavat
valuu vertansa noronaan.
Häntä nyrkeillä kasvoihin lyötiin
ja kuumuus janottaa.


Hän nääntyvi taakkansa alle,
sitä toinen kantaa saa.
Vihdoin saavutaan Golkatalle
siellä tuomio odottaa.
Kolme ristiä nousee sinne
Hänet keskelle naulataan.


Keskellä kolmesta, Jeesus
ja ryövärit rinnallaan.
Heistä toinen katua tahtoi
Jeesus hänet armahtaa.
Kerran viimeisen vielä anoo
Jumalani, miksi minut hylkäsit?


Kuluu niin hitaasti aika,
kansa hiljaa odottaa,
kunnes kuudes hetki koittaa,
peittää pimeys koko maan.
Alkaa yhdeksäs hetki viimein
Jeesus ristillä vavahtaa.


Taivaan esirippu repee
ja maa nyt järisee,
näin kun Jumalan oma poika
keskiristillä vaikenee.
Kolme naista juurella ristin
hiljaa Jeesusta katselee.


27.9.93 Pirre

MYÖ VAIHTEHEKS REISATTII...........

Miun poikain ja minnii käväsiit meil eilös ja myö si herkuteltii
Mie olin paistanna kajaalanpiirakoit ja si ol kääretorttuva ja
rahkaprikoosipulloo. Minnii ol tehnä meil pashaa ja se on ain
olluna hyvvee ja nii ol nytki.

Mie sainki tulijaisii ihaanan aitost silkis pussukan rahhoo, avvai-
mii tahi pujelint varte. Ja si mie sain kauniin rintarossisen. Ol
hopiata ja siin kesel simpuukan sisält sitä välkehtivvää (ny isk
temenija)olki ne koukeerot sit niihe alkuperräiskansoin juttusii.

Hyö asentiit mein telkun tuassiisa hyvvee kuntosee ja si min-
nii minnuu neevo tään lokin kanssa. Suap ny si nähä joko mie
suan riviväliiset kuntohon. Mut viekä mie en ossoo laittoo sit
kuvvoo tonne keselle tekstii ko se heittääp sen ain toho ylös.

Mut ei hääkä si löötänt sit laskurrii ja mieki sen kesin vast ko
hää ol lähtennä, mut en ossoo sitä si kuiteskaa laittoo tähän.

Si myö alettii matkustelloo siä Uuves-Seelannissa kuvviin
kanssa. Hyö ens siellä ja sielt si sinne Austraalijjaa. Voihan
hyssykät jot ol vuoriloit ja kanjoneit. Si hyö kävvii finlandi-
jassa. Siel ol paikka jonka nimi ol finn ja ko se ol maatila nii
isäntä si kekkas jot sehä on si finn ja landia. Juu nooret mat-
kustiit yl 20 tuntiva jot piäsiit finnlantijjaa.

Hyö kävviit si yhel viininviljelmäl ja se se olki metkaa ko kaik
ympärisöt rinteilt olki palaneet mut tää viinitila olki siä laak-
sosa ja se ol säilynnä koskemattomana. Nuoret sanosiit jot
vähä ol kammo olo.

Heil ol kuvvii alpatrossist ko ne pessiit siä rintehillä meren iä-
ressä. Ko poikaaset tulloot parvuotijjaaks ne lähtööt sinne
antartkissee maalimmaa. Siä hyö lentelööt tai kelluksiit 5 vuot-
ta ja tulloot si takas munnii. Hyö eivätten uo sillo siä kylymässä
koskaa mualla vaa leppeevät meres jokas on jiäkylmee.

Ol ihanii keltasilmäpinviineit ja ko ne siä rannoil olliit ja mer-
leijonii ja hylkehii. Äkkivä nää 200 kuvvaa ol kahottuna. Ja
si hyö lähtiit kottii.

Ai nii saiha mein ukko ommoo huoneesee piänen telkusen ja
sen mukan tikipoksinki. Olliit ostanneet ihtellee yläkerran
hallihin uuven. Hyö meille ain nää vanahat kantaat. Mikä sen
mukavempoo ei tarvihe ihte ostoo.

Loppuilta mänki vaa telkkuu kahtoessa. Mie nii laiska jot hyvä
ko suatii jottain ruokoo suuhumma. Ny palapaisti kyl muhhii
uunisa. Tännää siis syyvääki jottain.

Koiruus alakaa ollaki kunnossa ja nii on kova leikkimmää jot
vähäsvällii pittee rapsuutella ja pallova heittee. Ny kyl vettää
sikkeetä omas kopissaa. Hällä sellaane kevythäkki jos peite jot
on pimiä. Sinne männee ko halluu olla raahassa.

Koht alakaapki luontojuttu jot mie vissii lähen sitä kahtommaa.

torstai 9. huhtikuuta 2009

VOIHAN PYRSTÖSULAT....


....SANOOSIN MIE. Juu pakko on myöntee jot kovvoo on
miun ja koiruuven elämä. Just ko myö jo luulimma jot ku
rane on ohi nii alkoski uuvestaa. KELE..

Mie si keskiviikkouamun herreen ko pujelin rähjäs kauhiistija hyö soittaat jot hampiliäkäs onki tullu pipiks. Jot seeraava aika si 2.6 jot ei sit mäne kauvaa (hitsi) jot sua männä päivystyksee jos alkaap särkiä. Miul paikkasen alla reikii sano eelline hampipiäkär ja käsk miun tilata sen tutkiimusajan sinne linikalle.

Noo mie viel kiänsin kylykee jot vähäsaikoo saip nukkuva. Si
pit suihkuusen kautta lähtä karvaasen kanssa ulos. Mie sitä
riisivä annoin ny oikee kunnolla. Teki hää tarpehesa ja si kot-
tii vaattehien vaihto ja taksiloihe tilloomine. Mie kurvaasin
Malamille.

Pisemmän uottelun kautta si mäntii sinne pöövälle makkoo-
maa ja siin par valkopukust miun polovee tiiroomaa. Mie si
varoovast kysymmää jot kukas ne piikkiset laittoo. (ko pelkääsin
jot hyö) sanosiit jot ylliäkär jot mie si raahotuin. Tulha hää ja nää toi-
set si tiirasiit ko hää si kertos jot mitä tekköö. Perskele jot tuassiisa
se oikia polvi sattus nii jot tek miäl lyyvä. Kui se vpopki nii kovast
sattuva? Vasen män yhel inahuksel mut mie jo olin purruna ylähuu-
lein rikki. Si nää kehveelit jättiit miut siit yssin selvittämmää kaik
rekvisiitat ko uuven ajan ja taksitojistuksen. Eellisil kerroil on ne
henkilökunnat ihte ne miul toimittanneet.

Mie si könnyymää hissilöille ja seeraavaa kerroksee lohutuskohveelle.
Iha juu viineriin kera. Si mie ostin kottii 3 laihutuspullaa (berliinimukkiva)
Miun plikka sannoo laihutuspullaks. Ja hää tullee meil siivoomaa taas
nii juuvaa samal kohveet.

Ol kauhiin hölöt polovet ko uotin taksii sairaalan pihal ja kiipeemine
siihe olki taas uuvenlaine. Mie vasent koipee lahkehest nostin jot se
män autoo ja si ko iskuksin persuuksillein nii nosti samanviisii oikian.

Mie si kertoosin täl kommeel kuskil joka puhus iha hyvvee suomee,
jot miun ossoote ol tää ja siin etessä on niiko varikkoo bussille ja rati-
kalle. Hää ilimootti jot kyl sinne ossoo. No myö hijaisuuvessa mäntii
kunnes mie huomoon jot myöhä ajettiiki mein kajun ohi. Mihi sie miut
oot viemäsä? Oli muutes hölömö ilime kuskil. Hää sanos jot ko kaapun-
tista tulloo nii isol lukkoo tää kavun nimi. Juu ni lukkoo. No mie siihe
jot ei hättää ko meil piäsee iha hyvin seuraavanki kavun kautta. Ja
miul kela maksaa osan matkast jot ei haittoo vaik maksaaki pareurii
enempi. No kuski helpottus ja vahtaski si jot ei uuvestaa mänty kavun
ohi.

Si ko plikka ol siivonna meil nii lähettii ostammaa piäsiäisen ruoka-
puolt mein tyhjee kuappii. Ei ois suanna kävellä vaa ko ol pakko. No
Mänhä se reissu siihesasti iha mukavast ko ukko soitti jot koiruus ol
tuassiisa rujahuttant kylppärin lattijalle kunnon kuraset. Miul ol piäs-
tä itku. Mie si kipittämmää apoteekkii. Myö si pohittii jot mitä ny pitäs
koiruuvelle antoo. Ja nii mie lähin hiiltapleetit mukan kottii ja miet-
tisin jot kuis mie suan ne koiruuven kittaa. Jot uonko kovinki musta
sen jäläkehen.

Hoh, hiiltapleetit uppos kitusii ko ois ollehet kovinki hyvvii namu-
palloi. Jot senpualee ei tarvinna olla huolissaa. Miun koivet vinkus ja
silimissä salamoihe jot mie vaa makaasin. Koiruus on alkannakäät-
tää mein kylppärii vessan jot ko viä pöntölle oppii ni ei tarvihe juost
ulos.

Mie nii väsy jot yriitin nukkuva koko illan vaa pah, ei miult onnistu.
Si kahtoosin tunnin telkkuva ja yriitin uuvestaa. Pisti korvalappusetki
ja niihis mie ylleesä uon nukahtant. PAH, en ny vaa nukkuna. Nele-
jän aikoo si noosin syömää ja ukkokii kävel samoille apaajille. Si hei-
tin kitusiini yhen nukahtamisliäkkeen. Nukahiinha mie vihoin.

Tännää miun plikka män lapsostesa kans mökille. Siält hää si soittaa
jot vessan lavuaarin hana lirisöö. Kele, ei se haittais muute mut ko se
vuotaa sinne lokasäilijjöö. Käv piän kömmi ko sitä tehtii eli vahinkosa
asennettii se sammaa putkee ko vessaki ja se männee sinne 3 kuutijon
säilijjöö. Jos sinne vuotaa kovast vettä nii sehä täyttyy nopijaa.
Plikka pisti punpun kiinni mut si ei sua mistää vettä ja sainaa hyö mei-
nasiit männä. Jot iha ol kivvoo siä mökil.

Mie si miun laskukorrii kaivammaa ko muistin jot siä ol näkynnä parin
vuuven takaane putkimiähen lasku samanlaisest korjuust. Sillo olki
kyse suihkuhuoneen lavuaarin hana. Mie soittammaa jot päivystäätkö
hyö vai kuka. No tää mukava kaver Seppo sano jot kyl hyö ja mie ker-
tommaa mitä vikkoo ja hää läht korjoomaa. Mie huokaasin.

Mäntii nuapurin kans saanomaa ja kele eivätten uo vielkä sitä kiukasta
laittaneet piänemmälle. Nii on kuumoo jot nahka kärventyy. Naati
siin ny sit löölysist. Kauhiist mie si pesuöljyysellä ihtiäin hieroosin ko
pujelin soip. Mie vaahtova tippuvan mänin vastoomaa ja plikka kyssyy
mein osootetta. Ei muistanna ja laskuu varte pit suaha. Ol kuulkee
kommeet vaahtonokareet pukuhuoneen lattivalla.


Arvatkee miul kommee mustelma vasemmasa polovesa.

Ny pittee lähtä viemää koiruutta ulos jos jottain siält tyhjästä masusta
suap pinnistee ainaskii pisit.

kuva Liisamaaria

PÄÄSIÄIS-

ILOA KAI-

KILLE !

keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

Voi sen helskutan perskule ei voi muuta sannoo. Tiällä on mäntynä
koivet vinkuven iestaas ulos ja sissee. Juu, häl on viä se ripul ja miul
tähtii silimissä vilisöö. Myö sunnuntakin vastaasen yön käätii kolo-
mekertoo ulkon ja si mie vie pesaasin vessanki 3 kertoo. Si jootus
koiruus tosrankalle paastoselle.

Enhä mie si jaksant herrää vormuuloit kahtommaa mie sen pistin
si tigille muistii. Kahotaa ko herätää. Nii minnuu nukutti.

Mie si nelejän aikoo keitin meil kohveet juu ihan ol mein uamukoh-
vehet. Ja si alettii kahtommaa niit kilipailui. Jösses oon mie kaikenlai-
sii näht mut nää ol kyl vissii nekummallisimmat. Voittako ussoo jot
myö hölömöt kahtottii koko se 42 minnuuttia sit vessajetta. Jot
mie en painant sitäs nappulaa ja kelant meit etiäpäin. *noo tyhmyy-
vest tekköö kaikkee hulluva* ja si he kertoot jot kilipailu loppus siihe.

Mie en ies nuapurilla käännä ko nii ol sekaasin mein rytmiine. Maa-
nantakina miun pit männä sinne kilpparikokkeisii. Hah mie iskin kellon
kiinni ko koiruus taas ol minnuu kolmekertoo juoksuttant. Kolomen
aikoo yöllä hää minnuu huijas. Mittää hättää olluna ko pit vua piästä
puistoo kahtommaa jos vaik pupusii näkys. Perskuta jot otti nupist.

Illalla mie keitin si riisii sitä risottosellast ja vähä liämessä lihalient.
Hää saip sitä rookalusikallisen ja paljo nestettä. Uamulla tuli jo kaa-
halline nestehen kera. Si illalla mie annoin taas enempi. Ny on olluna
jo kohtuulline olo. Ei uo tarvinna vessaa pestä. Kohtha se männööki
täl kuuroomisella puhki koko lattija.

Miun tummakomia kuski on olluna pitkee kipiän. Kuatus töissä ja
lookkas sormesa. Iha irtos koko nivel. Sattu kuulemma nilkkaaki
vaa ko ei pahemmi ennee koskent nii siihe ei kiinnitetty nii huomij-
joo. Viikonpiästä kauhii kipu ja vertulppane nilikassa. Jot ohennus-
liäkkeet. Si alkos työpaikkaliäkärin kassa nokkapokka ko ei tahtont
lähettää etiäpäin vaa kahtottaa, kahtottaa. Toinen söip kipuliäkettä
ko karkkiva. Lopult hää piäs si vihoin ortopeetille. Siä nilikassa oliki
rustone hajonna. Ja ko hyö sen kuvasiit nii siält löötykii ruston lisäks
ysk irronnut luunkipale. Jot 20 päivä si leikattaaki. Ja sinne ol si jo
se vuotanna veriki teht ommii juttujaa. Nekkii pittää si poistoo.

Mie kuulkee tuassiisa huomist si jänniitän. Ai jotta mikskö. Miul se
kolomas kerta siel piikkivä polovee. Jot ko eelliset sattus nii miks
ny ei sattus? Ja si miul on viä illalla hampiliäkär. Jot oikee kijutus-
päevä. Pittää pyytee jot nuapur veis karvaasen ulos.

Ukollekkin tul si kuhtu viimoin sinne neerolookin juttusille. Jos suatas
se tojistus ja kela hyväksys nii säästys joka kuukaus ies 106 eurii. Hitsi
niiheki uppovaa vuovessa 1200 eurii jos ei kela anna sitä ilimaistun-
narii. Meil männee muuteski jo sattoi eurii vuuvessa liäkkeisii. Nää
ei ies kartuuta siäs kattova tällä hetkellä.

Plikka ja musikat lähtööt piäsiäisen mualle laittammaa mökkivä kesä-
kuntoo. Toivottavast ilimat suosis vaa ei kai ny niin mukavast vois olla.

Pitäsköhä männä tyynyvä hakkoomaa jos vaik unjukka tulis rehville.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

LAAVANTAKI .........


Mie en uo nukkunna si kunnolla ko uon arvaasen kanssa yhä juossuna ulkon. Ens käätii illalla ja jot ei tottuus unhoottus nii kolomen aikoo juastii kauhiil vaahilla uuvestaa. Mie melekee kaksvuorokaatta paastoksin poikoo. Vaa si annoin perjantaki iltana ruokoo. Tää ko on olt pennust lähtiin heikkomassune nii kakskertoo päiväsä ruokoo tai si hää oksentoo sitäs sappeva.
miun ukkoin ol uamusella iha sekaasin. Hää kävis yöllä tupakilla ja hää ei uo ennee polttant vuosii ko liäkärreisuilla. Mie si kysääsinki jot ookko iha herreillä. Sillo viimoks ko hää käv tupakilla nii olki iha pihal. Ja si kaatus ja se lonkkane murtus. Väitti jot on mut ol nähnä kauhiist painajaisii. En mie si suanna hänt nuk-
kumaa vaa tunnin vällee hää rymistel ja mie si en nukkunt. Ei siin uskalla ko ei tiijä mitä hää tekköö.
Noosin si kymmeneltä ylös ko hää halus keittää kohvetta. Tein
meille leivät ja si lähinki viämää karvasta pihalle. Ja lujjaa män-
tii puistoo. Sinne mie voin laskee hänet irti. Ei tarvihe ihte rämpii.
Sithä myö niit vormuloit kahtottii vaa nukahin kesen jot en tien-
nykkää kuka lopult sinne paalulle pääs.
Nii olin väsy jot uattelin ottoo jonkinlaiset unooset vaa ei mein
talossa tännää. Ukko ravas vähäsvällii kysymäsä jot alkaakos se
tennis kohta. No siin ol pitelemistää jot mie en käännä hänt kitusii
kiinni. Noo alkoha se illalla si jot hää piäs kahtommaa. Se ko on
häne ainoit illoi siis urheilut. Soommenkiäline selostus ja helppo
kahtoo. Elokuvat hankalii ko pitäs ehtivä tekstii tavvoomaa.
Kävi illalla konneellaki ja mie saih purkee ties mitä sotkuva vaih-
teheks. Ny mie toivon jot hää nukkus tään yön jot ei iha mää miun
mualima sekaasin.
Si mein koiruus ol käännä jossaki vaiheessa tekemäsä läjän (huah)
vessan lattijalle. Kaamia haju alkos levviimää nii siit mie huomaasin.
On tulluna viimoaikan kuurattuva aikas ahkeraa lattijata. Vähä
ol jo kiinteytymise merkkilöit mut haju on iha ommoo luokkoo.
Ukko män nukkumaa ja mie koht mänen perrää. Pittää herätä
kahtommaa vormuloit. Jot kuka kumma sie h tännää ajjaa mua-
lii esmäisen.
Helskuta koiruus halluu tuassiisa pihalle. Ny ei ennää puutu ko
hissi ois rikki. Pakko lähtä ei auta ei.
Jaha ny ei si tarvihtekkaa ennee männä hää kävi vessassa.

torstai 2. huhtikuuta 2009

SATTU, SATTU JA VIE KERRA SATTUS.....

Mie viimoyön ko vein karvast ulos nii huomasinki jot hää
vaihteeks suap ripuulin. Mikä ihme ko hää kerra kuus sen
pittee.

Uamulla olki si heräätys yheksält vaik mie oisin suanna
nukkuva kymmenee. Hää käväs en miun kättä noolasemasa
ja ko mie siihe jot viä vähääsen ja jatkoinki unta nii hää alot-
tii viehkon ininän. Juu se mieki jo tiijän jot ny mennää ja luj-
jaa. Iha en männy turvallein ko yriitin hoosuloit riipii kint-
tuloihi. Takkiva niskaa ja mänöks. No kyl miun kenkäsetki
ol vaa ei sukki ehtint.

Juu iha ko ois vettä pierasu koko koiruus ja sitäs kykkimistä.
Jahka hää ol aikasa kykkint nii mie soitinki nuapuril jot saisko
uamukohveet.

Sinne myö si kipastii ja kohvettaki sain ja ol siin viä niit kane-
lipulliiki. Ny myö sovittiiki jot hää ei otakkaa poikoo yökyllää
niiko ol aluperrii puhe vaa käättääp vaa illalla sen ulkon.

Si mie ramppaasin kotio ja mänin suihkusee ja si kuivattelin
ihtein pujin vaihteheks piälle. Tarkistin jot liäkkeet ol mukan
ja tilaasin aatobiilin. Myö si kurvastii Malmille.

Minnuu jo olki hoitsu vastasa. Sano jot ko heil on yssi hoone
tyhjän nii läht kahtommaa joko uon tulluna. Si myö sinne pe-
räkannaa marssimma ja mie hoosut heitin toolille ja kiipesin
laverille.

Siin myö si uoteltii liäkärrii ja tulha hää. Ja mie alkasinki hik-
koilee ko nii hirvas. Hää kahtee kertoo miun oikiaa polovee
pisti ja ei piässy lävitte. Si sanos jot muutettaaki lähestymis-
tappaa. Mie si istuksimmaa ja jumankikka siin ol 10 senttiä
pitkä neela. Miun kurkkune tek metkoo liikettä ko mie nie-
leksimmää. Hää kysys jot oonko mie herkkä pöörtymmää.
Enhä mie uo olli vaa tiijä ny hänt. Sen mie sanoosin jot kova
kipu koskoo rintassa. Sen mie huomaasin hampiliäkärillä ja
senjälkee miul ain laitettii puuvutus.

No enhä mie siit karkuu piässy jot silimät kiinni ja huul ham-
piloihe vällii (miul olki si pusuhuulet)Si hää sen neelan sinne pol-
vee työns ja mie ähkääsin. Parsenttivä ko liikahutin polovee
nii se neela lupsaht sinne vällii ja liäle piäs perille. Hih, mie
kasinkäjin koorin miun kylkläskilöit ko pelekäsin niit ramp-
piloit. Toine polvi män tuassiisa iha mukavast.

Arvatkee mäninkö lohutuskohveelle ja herkkumunkille. Juu
menin mie.

Mie si koton het ekaks jootusin pessee mein kylppärin. Ol
koiruus tehnä sinne nii pisut ko kuravellitki. Onneks hää ne
tekkoo vessan lattijalle. Suap heleposti pestyy poikkee. Si mää
hajin pakkasest ryynipussin ja mänin makkoomaa sänkyhyn
pussi polviin piällä. Liäkär suosittel silviisii. Pyssyyp liäke
pisempää lumpijoihe alla.

Plikka tul siivoomaa ja si myö mäntiiki kaapoille. Mie jootusi
lähtemmää ko tää ainua aatopäivä ko piäsen plikan kyyvissä
ja suan tuotuva paljo ruokoo ja juomoo. Ens myö käätii mein
lassiset kohveet ja si mäntii apoteekkii. Mie silt ne surullisen
kuulusat liäkkeet hajin ja mein ukon liäkkeet. Vaa kele ievät
olleet sitä tilanneet. Hitsi jot minnuu tuassiisa korvens. Tää
jo toine kerta ko siä ei uo sitä liäkettä vaik sopiimus on jot ko
mie eellisen hajen nii hyö tilloovat uuven. No hyö lupasiit ti-
lata ja tuuva kottii. En mie taksilla lähe hein mokkaa korjoomaa.

Si nopiaa ruokoo ja kottii. Si mie oikaasin sohvalle ja siin vietinki
koko lopuniltoo ja vaa vaihtelin asentoo vällee. Nuapur tul ha-
kemaa karvasta pihalle ja toiki sen si takas meille. Se ko ol
käännä pisumasa vaihteheks mein vessassa. Myöhä juotii viä
herkkukohveet ja matsriini sen kanssa.

Helskuta mie uamulla herreen kaheksan jäläkeen kauhiaan
kippuun. Tuassiisa miun vasen polvi suuttus. Äkkivä kipuliä-
kettä kuonoo ja takas makkoomaa.

No onneks se alkos siihemennes jotenki auttammaa ko pit
koiruutta viä pihalle. Ei ennee löötynnä issoo ei pient länt-
tivä vessasta. Ei senpualee ei uo koiruus suanna ruokooka.

Sit miun polvi alko kutisee perskule ja siit kohen jost kipiä.
Mie sitä tiiroomaa ja raapisinki yhen rakkulan rikki. Ny mie
si tiällä pohin jot iskeekö tuoho se vyöruusune. Se siin ol sil-
lo -97 ja siin vaa 5 rakkulata mut mikä kipune ennekos ne
rakkulat tul essii. Mie siihe sain kauhiit liäkkeet jot olinki
viikon ihas tajuttoman ja vejin vaa sikkeit. Sen mie tiijän
jot voip uusii mut ko liäkkeillä hoijettii ni ei nii raju pitäs olla.

Jot sehä miul ny sit puuttuski. Pirskuta ei vissii sais ies sitä
liäkettäkää siihes polovee si laittoo. Miks mie kerreen ain
nuit kummii juttui. Lunssaaha miul ei uo olluna monnee vuo-
tee.

Ny pittee männä karvaasen kanssa ulos jot ei kintulle liri.

Se oon moro

Pirre

keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

NAARUTERAPIIJJAA.......


Myö si muanantakina harrastettii Hakaniämen hallissa naaru-
terapiijjaa. Iha kunnollist sellast. Ko Reine, nuapuri ja mie ko-
hattii nii siin kuulkee kaikus naaru koko hallissa vissii. Myö
siä tunttolkulla istuksittii ja kerrottii haaskoi juttui ja kommel-
luksii mitäs kelleki ol sattunna ja olha sitä.
Mie sain ny ne Reinen pokkarit luvettavaks. Hyvä jot kottii
maltoin uottaa. No enne sitä käätii viä nalletohtoorilla ja nua-
pur siä kahteli kissoloit ja mie ostinki miun jiäkuapin ovvee
portsun makneetin. Iha ol ko mein eellinen koiruus. Jot iha
tuassiisa ikävätä pukkas. Tuossa kuvassaa on iha mielasen-
nossaa.
Mie si kottii ja nopijaa polovii leppuuttammaa ennekos ruokoo
pit alkaa keittelee.
Muutes ei nii kummost uo tapahtunna. Mie ny tiistakina elis
tännää kävääsinki myöhemmin nuapurisa päiväkohveella ko
hää yhen ystääväsä tukkaa väsäs permanenttisen ja värrii.
Hää ko on eläkkeellä oleva kampaaja. Mihis sitä erroo piäsee
hommista ko ystävii riittää ja ossoovat tulla peräs kottii. Hää
miunki tukan pittee lyhkääsen. Sammoin miun ukkosein.
Hitsi ko miul huomenna onki tuassiisa se piikkipäevä ja mie jo
etukättee sitä hirvaan. Senverra sattus eellisel kerral. No
pakko mikä pakko ei auta ikkee ei se siit yhtikäs helpootu.
Viikko viä ja si mänen niihi kilpparikokkeisii jot tiijän mis siä
männää.
Mut mukavata keskelviikkoa ja kuivempoo uotellessä.
Pirre