Hiukan vaisuna minua katsoit
olin huutanut sinulle.
Kipuni kiukkua nosti,
miksi sinulle kiukuttelin?
Mamman karvainen tressin poistaja,
suuri ilon ja murheen jakaja,
sinä voimia aina annoit,
kielen lipaisu rohkaisi.
Notkahti maailma, tuskan antoi,
eivät jalkasi kantaneet.
Sateenkaarisillalle sinut saatoin,
läpi kyynelten hyvästelin.
Siellä odotat minua leikkien,
tulee joskus se aika viimeinen,
jolloin vihdoinkin kohdata saamme.
Silloin yhdessä iloitsemme,
rakas karvanassuni.
Rakas karvakuononi, Rontti pääsi tänään illalla
kello 23.50 vihreille niityille joissa kipua ei enää
ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti