sunnuntai 8. marraskuuta 2009

VOEHA KAAHISTUS....?

Juuh si ekat lumet tul ja män... niihäse ain on. Meillä täällä ol kauhiin märkee ja hankaloo ko pit pussii laittoo koirasen koipee. Hää ko siit tassun turvootuksest joteskii selevis ja antipijjootit ol syäty nii alkokii kauhii pisivaeva. Hittilääne häl oli esinahan tulleehus ja sitkiä olkii. Kaks kuurii peräsjäläkee ol syötävä ko se uusi.


Kele si siit selevittii nii hää ei tahont jalloillaa pyssyy ja mie jo hänet olin piikille viämäsä ja tais jo par tippooki silimistä tulla. Mut hällä olkii vaa nivelkipusii ja ko saip siihe liäkettä nii jo olko entiine poeka. Si mie huomaasin jot hää alvariisa sit sammoo jalakaa nooli ja perskule siit ol vaihteheks yks kynsi hajonna iha pystyyses sojotti. Tuassiisa aikoo liäkärrii.


Seuraavan uamun mie huomoon jot hää ol sen kynnen siit kalvanna iha pois ol vaa reikä jälel. Si myö käätii sitäs näättämäsä ja hää saip raahotuspiikin. Se putsattii ja paketoitii ja antipijottii taas ja kipuliäkettä. Ko mie sitä sijettä vaihoin nii hais koko koipine. Mie hänet liäkärillä käätin ja sije vaihettii ja lisättii antipijjoottii. Enskeselviikkoo si ei ennää sijota vaa annetaa ilimakylpyi, mut tötsijä pijetää viä kaksviikkova jot e noole sitä ihan hajalle. Jot tällaast mei koiruuvelle ny kuuluup.






Ukko tuntuup tällähetkel kaikkein terveipi oleevan ja ei hääkä kunnos ole. Ei uo tulluna viä kuhtuu siihe ruuvin poistoo ja vissii tää nöffi sitäs siirtääki johoski tulevaisuutee.



Mein joolun si yrittää pilata se sööpälinikka ko joolun alla kuvat ja verkokkeet ja välpyhin si lääkärilkäänti. Jännitä ny si koko joolunpyhät niit uutisii jot ovattenko hyvvii vai mitä.



Noo mie si uonki iha erjuttu. Voi kilinkellot ko miun ol noi polovet kipiät noo mie ukon kovvii liäkkeitä jootusin napostellee jot iha joteski selevisin. Ens otin kokoonaasen nii nuppi män sekaasin mut si poolikkaalla helepotti hiukka. Senverras ne aattos jot 2/3 ossoo män kivut poikkee. Mie si mänin liäkärille kuulemmaa miun kaalan kuulumiset. Jottain kummoo siä ol ja uuvellee mänen tammikuusa siihe ultraa. Si mie hälle kertoosin jot ukon liäkkeitä pihistelin. Hää sanoskii jot kirjoottaa miul sitä kipulaastarrii. Sitä on usiampaa vahvuuttaki. Hittilääne siit senverra appuu jot mie pystyn kävelee. Ihan ko käveelisin kummil polovil. Niis ikkää ku jottain olis välis sellaasta täätee tupattuu lumpiijon vällii. Mut si alkos toine kauhistus miulle. Ei uutta jot mie het tiesin jot iskijanshermo se on suuttunna. Persuta selekä kipiä ja mie istun neelatyynyn piällä ko pistellöö. Yritä siin ny tarpehii tehä ko ei voi pinnistää ollekas.


Mie kävelen ko ankka jol isot hoosuissa ja viä vähä etukumarasa ko selekää ei sua suoraks nii sattuu. Kaappareisuset on si kauhiin vaikijat.


En si uo paljo istuksinu konneella ko yriitän tätäs selekee vähä raahootella ja millo uon nii pelloon ko sillos ei tarvihe uatella näit kipusii.


Mökkikii on talviteloil ja siit ei uo huolt. Se Turkuse reisu tekemäti ja Porkoseeki ois tarkootus lähtä jot Reineki lupas tulla kyytii. Tallinki jiäp ensvuatee jos sillo piäsis.


Joolu tulloo ja mittää en sua aikaaseks. Mie ko jottain tien nii joka homman välisä pittää ain levätä. Yritä siin si jottain suaha aikaaseks. JOKOHA MIE TARPEHEKS VALITIN? Noo ainaski yrriitin. Ollaaha tiällä viä henkisä jot ei ny nii huanosti uo assiit ko näättää ja kuuluu. Tää pimmee ja märäkä vaa tekköö kaike ikäväks. Het ko paistaa päevä nii on helepompi.


Miun poika ja minnii männiit Turkki. Jortaania lomalle ovatten siä paraikoo jot pian piästää kahtommaa kuvvii ja viteoi ja mukavii juttusii kuullaa.

Eipä täsä ny muuta jot kaikil kivoo alkavaa viikkost.

Pirre




Ei kommentteja: