....AI NII ET KUKA TULLOO NOO JOOLPUKKINE TIÄTEKI.
Myö si kurvastii kiäntymäsä siä Poovesesa vaa ens myö oltii sen itiikan kynsis ukon kanssa. Ne reissutko ei meilt koskaa uo männynä ihan kiitettäväst nii ei si nykkää. Ol meinaa ukon miäräykset jiännä liäkäriltä laittamati sinne konneelle jot iha pit sit siält syöpiksen liäkärin sihteerikölt niit utsii. Ei hääkä tiänt mut män si kysäsee ja soitti perree.
Miun kokkeet si onnistukkii kertalaakist ja vaa ys reikäki tul. Ennätys on 7 reikää ja toine ennäätys on kahen lapraasen kautta. Ensimmäisesä ei vätten suaneet verta miust irti ja mie en luvanna nennuu tirvasta. Si myö ukko heitettii kottii ja otettii nuapur kyytisee ja lähetti nokka kohti Porvoota.
Mein eka ossoote ol siä Jokikatu kuuvesa lahjapuotisesa. Mie hein uppeita kynttilöit mäntii ostammaa vaa ei heil si niit ollunakkaa. Pihkura. Mut mie löösin si seimehen miun viimevuojen joolulahjoille eli sil pyhälle perhehelle.
Siät myö mäntii rumperille ja mukkaa lähti laatikko pusuja ja tyrnimarjamarmelaatikarkkei. Ol muutes hyvvee siis se marmelaati.
Ja si reissusen kohokohtaa eli kulnaarisii naatintoja ehtimmää. Joku mies meille suosittel ravinteli Timbaalii ja olki komia paikka. Iha tul etelä miälee ko sit siäpihhaa ihhailtii. Meil käväs tuuri ko ol ys vappaa pöötäne. Eihä myö oltu tilattu sitä ko ei tiijetty etukättee. Myö si tilattii
erlajjii jokkaine. Nuapuri otti tuorehest tonnikalast pihvin kera sinisimpuukoihe ynnä muit herkkui. Kuski söip rillikylykee etanasoosin kera. Mie nielin kielen kans häränpihvii kerä härkäpytin kanssa. Mut sitä ruokoo pit uottaa aikas kaavan ko miun härän rilloomine kestikii aika kaavan. Myö silaikoo tyhjennettii yks ihana leipäkor. Toshyvvee leipee pakko sanua.
Si myö hissuksii lähettii kottii koht ja piätettii jot kesällä tullaa uuvestaa ko on ulkoterassikkii käätössä. Mie si pilkkisinki koko kotmatkan ko ol massy täännä. Sen mie huomasin jot en mie ennee jaksa kävellä oikiast ollenkaa ko nii on nää miun jalakaparkaset kipiät. Saa nähä kuis kaavan nuit kivvoi reisui voip ies tehä.
Ny si sunnuntakina mie sen seimikuvaelman laitoin tohos pöövälle valamihiks. Siihe viä kynttilät
nii nätti on. Muute en uo mittää teht joolun etiä pakko sanua. Saa nä jot suanko ies aikaan mittää ja millaane mein joolu ny ies onkaa.
Ukko on tännää jonna sitä varjoainetta ko huomeuamulla on si se rönkkeni. Voi pihkura sentaa ja miun kuskikii läht Oolusee käämää jot piäsen vast torstakina jooluostoksille *huah*
Ovatten luvanneet kovvoo pakkasta huamiseks jot suap nähä salapooko se miun henken ko mil se astmane on. Mie ko pakkasil mänin koiruutta ulos viemää ni olin ko rosmo. Nuaman iessä ol huivi ja kauhii sumupilvi henkityksen mukan.
Tällast aikas mukavoo tälkertoo ja enskerralla lissee.
Pirre
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti