USKOTTEKO IHMEISIIN.......

.....MIE EN UO OLLUNA IHA VARMA EN AINAKKAA MEIN KOHALLA. NY SI ON PAKKO USOA.

Mie pyyvän kaikkii joil niiko on jonkisorttine yhteys yläkerran Herroo lähettämmää sinne kiitoksen.

Juttu si männöö näin. Miun ukkoha ol enne jooluva niis kokehissa ja kuvahuksis. Ja ny muanantakina meil se liäkäraika ja nii mieki jännitin ekkoo kertoo jot en kokosyönä saat simmua umpee. Ei un tullu millää vaik kuis oisin unjukkoo kosiskelluna. Ei näättänt ukkokaa nukkuvan mut häähä ain näit liäkärinkääntejä hermoileep.

Si se invataksine meit haki 9.30 jahka ens ol kaivanna toho jalakakäätävälle sen toolin kokoosen kolon. Jot oli kuulkee lunta. Si myö sinne sööpikselle kurvastii ja mäntii sinne kuuventee kerroksee uottamaa sitä liäkärrii. Ja suatiiki uottoo ihas kauhiin kaavan. Se kehtos häippästä vällee papureihe kera jonnekkii ja tul si takas ja kutu meit sissee. Ukko pystyy muutaman askeleen kävelemmää jahka suap jostakkii kiinni nii tooli jätettihin si etteisee.

Hää kysel vointii ja olloo ja sanos sit jot kokkeet hyvvii ja mittää ei löövy. Sie uot sööpäsest terve miäs. Siin kuulkee miun leekane putos rinnuksille? Juu´uh nii hää sanos. Jot jos ei näis papureis ois olluna parvuotta takaaperi jot syöpäne on nii hää ei ies usois sitä. NY ON TAPAHTUNNA IHMEPARANTUMINE. Mie miun leekain kokkoosin ylös ja siihe jämettyki sellaane hymy jot hullun minnuu vissii immeiset pit. Lisäs liäkär siihe jot pahin onki si ny se lewynkappaletaati.

Otettaa viä vuuvenpiästä kaik kertaallee ja si ei ennää tarvihe.

Myö kurvastii siä sit alas ja aalaa uottammaa sitä invabiiliä ja nii mie olin sejonnu jot kohveet ja pullatki jäip syömäti. Siin mää vaa istuksin ja virnuulin toolilla. Ukkoki ol mykkän. Herraane aika ny uskaltaa jottain suunnitella enempi ko parpäevää kerrallaa. Mie jo hetkoht siit aalasest soitin plikalle uutiset.

Kottiiko viimoin piästii nii poijjalle sammaa tekstiä puhuusin ja tietty miun nuapurille kans. Si juotii kohveet ja mäntii nukkummaa. Enhä mie unta suanna mut lepääsin kuiteski.

Joolu män plikalla ja meit olki si iha 8 henkee rookapöövän ympäril. Ja ruokoo si ol vaik piänel kyläl. Ja kyllä sitä si söötiiki ei senpualee. Siält si kottii ja tiällä myö vaa oltii ja namusii heiteltii suukkii tai mie heitin.

Joolupäivän kävi miun poikain ja minjäin ja myö vaa juotii hein kanssaa kohveet. Joteski olliit kauhiin vaisui kumpaineki. Mitähä lie ilimassa vaa mitä se miul kuuluu. Kylhä mie jottain ikävee uon kuullu. Sairauvet ko eivät kysy aikoo ja paikkoo.

Meil jiäkuappi nii täännä ruokoo jot ei tarvihe hetkoht kaappasee männä tai huomen on maitoo pakko jostakii ehtii.

Jot tällaane ol tää mein joolunihme. Kaikille oikee mukavoo uuvenvuojen uottamist.

Pirre se tipisellaane