Viimeviikko olliiki iha taas ihtiää. Miul ys yö si nokkane
vuos vaihteheks verta. Tätäkii sattuup alvariisa näin
talavella. No mie si kolominkertaase papyripyyhkeen
otin ja sil si sitä tukahuttelin. Noo ko en viihtinnä ennee
noosta ylös nii pistin sen papurin yöpöövälle.
Hittilääne sitä ei löötynnä ennee uamulla. Miun kahjo koi-
ruus ol pistännä sen poskeesa. Ruokoo hää suap iha tarpe-
heks ja herkkusiiki jot miks pittee syyvä miun nenuliina
se verine?
Noo arvatkee tuassiisa on juoksettu yötmyäte pihalle. Juu
hää saip siit ripuulin. Myö si tuassiisa syötettää hälle niit
koiruuksien masuliäkkeitä.
Ei nää omituisuuvet tähäs loppuna. Meil si ol perjantakina
ukkosel verkokkeet siä syöpiksel ja mie jootusin aikasee
herreemää (9.30) ja käätin koiruuven pihal ja juotii kohveet
Sit mie uattelin jot soitan sinne Meikkusee ja kysyn misä
vaiheessa se miun hakemus on? (mahalaakun ohitukseen)
KELE siä ei olluna niit papureit. Mie olin männä lankoloita
pitki sinne polille. Perskuta jo toinen lähete jokas ei uokka
männy perille.
Mie soittammaa ja kysymmää terkun sihteerikölt jot onko
vai eikö lähtennä. Hää selas vähääse aikoo nettivä ja totes
jot lukkoo miun kohal jot lähete tehhää vaa ei näjy missää
et ois lähtennä. Nii miehä karvähin ihas kokonnaa. Tätä
on kestänt jo koht pualvuotta eikä mittää tapahu.
Liäkärille jätinki soittopyynnön ja muanantakina sanovat
jotta soittaa. Ja sinne linikalle lupaasin laittaa ihte sen pa-
puurin jot männee perille. Siis se laihuutushistoria.
No ko mie sen si esille kaivoin nii het iski silimää virhe siit
papuurist. Siä ol vuoslukune viärin ko pitis olla 2005 nii
olinki sinne kirjoottanu 1995.
Invataksi si kurvas meit hakemmaa ja ukko kävi luovut-
tamasa muutaman puteelin verta.
Si ko tultii kotio nii mie lähin miun kaveerin kans katas-
tuskonttorii. Mitä siä tapahtu mie en tiijä ko pujelin soip
ja miun liäkär siä ol. Myö si juteltii tää assii seleväks ja
hää lupas sinne meikkuu pistää infoo ja myö sovittii jot
jos heille kelepais miun omatoimiine enneily jota seurais
terkkarin sairaahoitaja ja punnituski siä nii vois tää as-
sii etenis jotenki.
Noo ja tuassiisa uotettaa.....
Myö si siält katastuksesta kurvattii ostammaa mein kar-
vaaselle säkki ruokoo jot ei tarvihe nenuliinoi syyvä ja
kiiruust kauppasee ja kottii. Nuapurilla käätii kohveella.
Viikonloppune män töllötintä tuijottaessa siä laskettelluu
ja mäkihyppyvä. Koiruuven kanssa ulkon juastii muuta-
man kerran.
Määnantakina si vaihteheks uoteltii sitäs invataksii ko
myö mäntii ny TT-kuvvii Lastenlinikan rönkkenii. Jot
ol sekane talo. Siähä tarvihtee kompassii ja karttaa jot
löötää perille. Mie uon ihte siä olluna kerran ultrasa ja
sillo tosissaa haahuilin ko en tahtonna millää löötää ko-
hetta. No ny sentää löötys mut meil olki ohjooja mukan.
Siält si urvastii vaahilla invan kyyvissä kottii. Mie mäni
makkoomaa ko un jäip kolomee ja pualee tuntii.
Pehkuna jot meinaasin nukkuva koko päivän mut se
miun liäkär soitti ja herätti. Siin si ihmeteltii mitä asjaa
hänel ol. Noo selvishä se jot ei ennee mittää. Olliit un-
hottanneet perruuttaa sen soittoaijjan.
Ai nii miun on viä käätävä verkokkeissa ko otettaa vaih-
teheks sokurikoe ja kilpparikokkeet.
Jot tällasta vaihetta viikonloppuna miulla.
Ei tuu elämä niiko tylysäks.
HAiKEUDEN VAiKEUS Runo № 3500,4
2 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti