HAMMASLÄÄKÄRILLÄ...

Uamusella kello si soip pual kaheksan. Heitin

kitusii sen kilppariliäkkeen ja iha syömää olin

ruppeemasa ko muistin jot se pitki ottoo tyh-

jee massuu. Mie si vaa join vähä lissee ja ku-

luutin aikoo. Si ko kello tul yheksän pintoo

nii mie soittammaa taksii.

Ko mein luona olki liukast nii miehä mänin ne piikkiset suappahisa

sinne taksii ja si Mannerheimintielle syväs hiljaisuuvessa. Arvatkee

hot hävettikö miuta. Juu kyl hävetti. Eihä siä olluna missää lunta ei

jiätä. Ja se rapina mikäs kenkist läks. Iha ko kaik ois kahtonna pit-

kee.

Noo mie riisunki si kenkääset pois ko mänin sinne vastaanotolle ja

kiikutin ne käjes sinne liäkärrii. Mie si yritän ain rikkoo sen toolin

ko nii kovin jännitän. Ny ei ois tarvinna ko hampi ol jo valamiiks

heittänt henkesä. Mut sen puuvutuksen mie haluusin ko tiesin jot

se raata sinne ikenii painettaa. Se kele ain sattuu. Noo selvisinhä

mie siit pooltuntisest joteskii ja sit sai tiijoks jot kahen paikan alla

ois kans reijät. Hää jootus ottaa kuvat nii tulliit näkysälle.

Voittekos kuvitella jot "mie " oon täl hampiliäkärillä kakskertoo

nukkunna siin toolis. Iha olin kuorsanna sanosiit. Jot sillos otin

aikas rennosti.

Ko sielt lähin nii riipasin het ne piikkiset pois kenkistä. Jot mänin

hiljasest ulos. Si mie mänin kajun yl sinne soomalaisee kirjakaupaa.

Uon mehtästänt iha yksinkertast pujelinlujettelloo johos vois nää

numeerot laittaa vaa tiält ei uo saanna. Noo ny löötys. Jot piäsen

kaik irtonumeerot laittammaa taltehen.

Si mie käveelin siät Keskuskavulle ja ko laiska uon (polovet kipiät yhä)

niin mie taksin tilaasin. Siinhä myö kurvastii kottii ja puheltii mu-

kavii kuskin kanssa. Ko mie piäsin sissää nii pistin par leipee pos-

kee ja si mänin jatkammaa kesen jiänyttä unta.

Hitsi mie huomaasin si ko herääsin jot mein koiruus ol syännä

pualet siit kiäreestä minkä mie siihe jalakaa olin laittanna suojaksi.

Ruoja kaiken se pistää poskehen. Ny pittää tuassiisa jännittee jot

männeeko masu ripulil ja mite masu suhtautuu siihe joustavvaa

sitteesee. On se kumma jot sen pittää kaik syyvä. Saaha se ruo-

kooki iha riittäväst. Nenuliinat, kepit, ruohot männee iha kiitettä-

väst nialusta alas. Mie uon sanonna jot vettä ja heinäpaali rittää

koiruuvelle.

No tännää siis laavantakina just ko mie olin suanna nakkisoosin

valamiiks ilimottiki miun ukko jot jos syötäski pitsoo. No minnuu

ei tarvihe kahtkertoo suostutella ja mie soitin nuapurilleki jot hal-

luuks hääki. Juu halus hää ja nii myö tilattii ne pitsat ja nammii

olliit. Sen soosinha ehtii huomennaki syyvä. Ei se mihiskää kar-

kaa luulen mie. Mittää tähellistä ei oo muuta olluna.

Ai nii nostinha mie tännää sen tapletin kokonaiseksi. On 25 mik-

rorammoo. Miehä en yhtikäs ymmärrä ja ei vissii miun liäkärkää

ko hää siihes resehtii kirjootti jot 1-2 taplettia päivässä kilpiraa-

hasen vajjaatoiminnan hoitoo. Ennen uamupalloo.

Jo voitta ussoo jot mie iha vähän uon pihalla. Jot kokkeilemalla

mään etiäpäikkee. Viikonpiästä lissään taas vähääsen jos siltä

tuntuup.

Suap nähä kuis akan kääp vai kääpkö kuiskaa.