Miun sijjaine eli Tartsani (joks jotkut häntä
kuhtuu) tuli torstakina illalla ja myö ekaks si
juotii tietenki kohveet. Hää plikka on vallan
kova kohveen juoja. Si myö kahottiiki vuorotelle urheiluu ja
suomalaasii lehvoi. Tul sekkii FC VENUS ny kahtottuu. Ai-
kas hauska vällee ol. Noo ko ukkone män makkoomaa nii
myöhä viä kahottii yks VARES yöllä.
Sii mie kävää viä konneellä tuhloomasa mein eläkkeen. Juu
laskuloit iha kiitettäväst. Nukkumaa piäsen parin pelin jä-
läkee siin nelejän jäläkehen ja uamusella herräätys jo enne
kaheksaa.
Hethä se kello pärähti ja mie kampeemaa ihtiäin ylös ko lu-
paasin koiruuven käyttää ulkon jot suavatten raahassa nuk-
kuva. Siä karvaane nuuhki uamuilmoo ja tek se sit jottain
ja myö kiijettii (hah) vaahilla kottii. Mie otin mukkaa laukkuin
ja kipitin nuapurrii.
Siä olki viä puuroo ja mie sen nielaasin nenun alla olevasta ko-
losta massuu. Yheksän aikoo alko si mein reissu. Onnikkaa
uottamaa ja sil asemalle. Kilomeetrin piähä kuuluu ko tää plik-
ka liikkuu. Miul viäki ne piikkiset kenkissä. Noo asemahallis
mie ne riipasin ja pistin muovipussis laakkuu.
Lippujonnoo si nuakkummaa. Ol jiännä uamukohveet juomati
nii ei meinanna millää herätä. Ostettii het iestaas liput jo ei tar-
vihe Tampereen piässä jonotella.
Hittiläine meinattii jiähä junas. Myö nii harvo junal jot alko olla
nyvät neevot tarpehen. Meil tul ermieltä siit mist juna lähtöö.
Mie inttämmää jot ei voi lähtä kahtjunnoo sammaa aikoo. Ei
millää. Mutko ko kylttisesä luki jot Oolu ja ol siin mainintaa Sei-
jojest ja Tampereest nii se vähääse sekotti. Kuulutus si ilmootti
jot juna se ja se lähtöö ritehelt 7 ja männöö Tampereen kautta
Oolusee ni jo tul kiirus. Mein vaanu si ol se viimone siä toises
piässä. Pirskatti mie jootusin melekee juoksemmaa.
Noo henkihä miul siin ol männä. Mut oltii minnuuttia vaille penk-
kilöissä. Ja mie alootin sen pilkkimise sit het jot väsy öl simmussa.
Soitettii si vastaantulijalle jot ollaa turvallisest junassa. Hitsi jot
Tampereella ol kauhiis asemalla immeisii. Ol unohtunna soppii
mis tavataa ja mie sanoosin jot männää ulko-ovelle asti jot jos
siä olis ko meithä ol nii heleppo tuntee. Kaks ympärpyöreetä
muijjoo. Ei olluna siäkä vastaanottaja ja mie jo soittammaa jot
mis sie uot. Hää ol tulluna laiturille asti vastaa. Löövettii toisem-
ma vihoin.
No hää esitti autobiilii mut mie sanoosin jot en kehtoo rappusiin
jälkäkee ennee bussiloil männää taksilla ja siin se ol het nenun
iessä taksi siis. Kurvastii perille ja hissillä ylös jot pit mennä ka-
hella kerralla ko myö kolome painettii enempi ko hissi ois kan-
tanna (rakentaat heikkoi hissei)
No ens keitettii kohveet ja emäntä laittos kauhiin miärän syö-
mistä pöötää. Hyvä jot tuukii näkys alta. Ja myö sitä kiireest
lapattii nuamaamme. Ja siin välis iskettii tarinaa ja sitäki ol
riittävästi.
Si hää alkos laittaa ruokoo uunii jot ehitää sit syyvä ko meil ol
kuustuntii aikoo junan lähtöö takas.
Ruokoo uotellessa miun nuapuri leikkas emännän kiharat lyhem-
mäks. Hää eläkkeellä oleva kampaaja. Ja sit jatkettii juttuloit.
Ja niitähä meil riittää ihas kiitettävästi ja jääp ain varastooki.
Si hää alkos lappaa pöötää sitä ruokapual ja sama tarina ei nä-
kynnä sitä paljasta pintoo. Siin ol ruokoo piänel kylälle ei mah-
tunna ko osa nii ei mahtunna. Ja ko kelloo vilastii nii tojettii
jot koht pittää lähtä junalle. Kyl mukavasa seerassa aika kulluu
nopiaa.
Ja si me viä syötii juuúh. Hää keitti viä kohveet ja täätekakun
ol tehnä ja se ol pakko maistoo ja nii maitettii jot isos kakust
män puolet mein kolomen nuamaa. Mut kyl myö oltiiki täännä.
Oltii suatu taksilta kääntikortti jolla tilata se taksi. Ekä soitto
alkoki kertommaa kaike mualiman aikataalui. Juu ja se makso
1,07 eurii minuutti. Seuraava numero ei suastunna vastoomaa
ja vihoin kolomannesta suatii se aato. Si ko myö kurvattii ase-
malle päin nii sanottii jot 2 eurii alennusta pittää suaha ko sil-
viisii tää meit erhetytti. Hää sanoki siis kuski jot hää kertoo
sinne mist nuit autosii tilataa jot tarkistaavat homman. Myö
toispaikkakunnat ko ei ymmärretä hein ajatusmualimaa. Ja
arvatkee (hehe) hää antokii sen 2 eurii alennust. Jäip hänet
iloone muisto vaik kyl mie hälle sanoosin jot iha vaa leikillää
myö sitä ehotettii.
Vä myö ihmeteltii asemalla jot mille laiturille mut selvishä se
vihoin meille. Mite myö si ain siihe viimosee vaanuu jouvuttii.
Tullessaki oltii ja tääki nii täyn niitä pohjoosesta tulijoit. Siin
myö si torkuttii ja yritettii nukkuva vaa ei ny tulluna un silimää.
Pasilasa jiätii poikkee ja aiva oikke mäntii taksilla kottii. Viä
ol kotimiäs ja ukko henkisä. Kotimiäs si hajettiiki ommaa kot-
tiisa ja mie torkkummaa telkun iäree.
Mut kyl ol iha kiva ruokareissu ja maha ol nii rumpun ko ta-
kaasi tultii jot mittää ei tarvinna sinne ennää ahtaa.
Arvatkee kuka nukahti niin nopiaa jot ei ehtinnä ko kuulokkeen
korvillee pistää mitä siält tul onki arvootus. Iha unisen mie kää-
tin mein karvasenki ulkon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti