.........jot vieki sairahampii immeisii löötyy. Mie kahtelin televisioonist sellaasta tokumenttii plikast jol ol kauhiin suuret jalat. Painoovat yhteesä yl 90 killoo. Herraane aika ko häne ol vaikia kävellä. Ja jossakii vaiheessa nekkii pittää leikata pois.
Jot miu pistänki si miun suukkin tukkoo ja uon onnelline näist koipiloist mitkä miul on. Juu kyl niit yhä koskoo mut se onki ny pikkaane juttu. Mie sentää kykeenen niil liikkummaa ainakii jollainviisii. Ja miul on niihe kans viä muitakii mahollisuuksii jahka suan ihtiäin niskasta kiin ja annan kunnon potkun persuuksille. :) (pittää suaha näit herätyksii vällee jot ei ommoo nappaasa kokosajan tuijota)
Myö rehvattii Reinen kanssa tännää ja ol kuulkee vaihteheks iha kivvoo. Monttuntii män siin turistessa ja kohveet, pullat, ja jäätelöt uppos. Si myö ei haluttu viä eroota nii mäntiiki si viä hakaniemen rantahan istuksii. Nii ol kaanis päivä. Vilikutuksii Reinelle :). Jaksaap tuas jonniaikoo etiäpän naaruterapiijan avulla.
Siäl mie si hyppääsin kaappasen kautta taksibiilii. Kurvattii kotio tai mie mänin viä nuapurii moikkoomaa ko hää on tulluna mualt. Iha ol suanna raittihin iliman myrkyytyksen. Se vaaraha näis kauniis ilimois on. Kummasti siä vierähti partuntia. Pittee varastoo kerätä näit tappaamisii ko hääki lähtöö ny perjantakina sinne epsanjaa. Si männeeki parviikkova iha omas seerassa.
Miun ukkoinki on tällähetkel aika mukavasa kunnossa. Hää ol keittänt kohvettaki miul jot join ko tulin kottii. Eiles hää ajo partasaki iha omaalotteisesti ja rasvas nuamasa. Hänellä ko on sitä atooppista ihottummaaki iha kiitettäväst.
Jos joku sattus kahtommaa sitäs uamuliäkärrii telkusta nii siin ol aiheena tää lewynkappale taati
Nuapuri ol sen miulle naahottant jot siä siä kahteelin. Ol iha hyvvää tietoo. Ain tietokonneen voittaa ko erikoisliäkär siit kertos.
Mie ko oon nii tyhymä jot en uo nuit kooluloit käännä enempää ko sen kansakoulun ja sit rippisellaasen nii on olluna pakko opiskella tätä eläämän kiertokooluu. Hyvvää oppii siitki kautta on suanna. Ikuna en uo olluna iliman työtä, ja ainoastaa yhen kerran sitä uon hakenna. Muute miulle vaa on sitä tarjottu. Mie ko uon suanna miun ekan nassikan 23 vuotijaana ja iha ihte hoijin ko ukko ol vuorotöissä. Nii mie kävin si öisin siivoomasa jot suatii vähä lisäansijjoo. Si ko toineki laps syntys ja ol hiukka isompi nii mie ryhtyysin päivähoitajaks. Sillo se ol vappaaehtoone toiminta kaapuntin kanssa. Hyö tarkastiit kojin ja pittiit yhteistappaamissii meil hoitajil. Suatii appuu ja ohjelmoo. Mut ei olluna mittää kaapuntin palkkoi tai muit rahhoi. Ei lommoo eikä sairaspalkkoi. Se ol sillo -70 luvun alus.
Si ku miun nuorinki läht kooluu nii mie loppeetin ja lähin kans työelämää. Mut niit kurssiloit ois olluna vaa vierahil paikkakunnil ja niihe ol monnii se oppikoolu käätävä nii ei miun opiskelusta tulluna mittää. Ei sillo olluna ies nuit opiskelurahhoi ko ei mittääsellast olluna olemasakaan. Ja ol se muuteski vaikiaa ko ukko olis olluna joka toine viikko illat töissä ja joka toine päivät. Pyrin mie kampaamokooluun ja piäsinki vaa en si uskaltant sitä kovvoo lainoo ottaa. Hukkaa ois männyki ko miul tiä astmane puhkes. Jo posliininmaalaus arapiiassa ol viijä terveyjen.
Mut kyl sen aijjan saip kulumaa kummast ko ei olluna sillo pesukonneit, ei tiskikonneit, mie ompeelin ihte melkee kaik vaattehet, mitä kenkii en osant ja takit ostettii. Mie ompeelin ukolle sammaritki ko sillo olliit just muojissa. Iha hää kummast niit piti. ( jaha kyva hyppäs yläkulmaa)
Siin hää on ne jalas ja myö ollaa lomalla kalajojen hiekkasärkil. Plikka on hänel reppuseläs. Ol muutes kauhii paikka. Teltaa ja asuntovaanuu iha viervieresä. Yhet narun veettii mein teletan piälle. Si ko myö syömää alettii nii ol nii kauhii tuul jot leivän piällä ol huulien lisäks kauhiast hiekkoo. Siin ko aikamme pohittii nii lyötiiki teltta kassaa ja pakattii kimpsut ja musikat autoo ja mänöks rauhallisemmille alueille. Muute ne ol kauhiin ihanii kessii. Kierrettii ympär Suomee kaik viikonloput ja lomat. Myö ajettii yöt ko mukulat nukkus nii ei olluna kitinätä. Si ko piästii perille nii torkuttii autosa kunnes leirintäaluveet aukas porttisa. Voi sitä -70 lukkuu sie uot miun mielessäin aikan ihanan.
Ny on pakko lähtä koiruuven kanssa ulos. Pisukierros jot piesen tyynyy pieksemmää. Jos vaik unjukka tulis tännää vähä aikaasemmi.
Pirre :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti