MIE EN ENNEE YMMÄRRÄ MITTEE......

.........juu iha on männy mualima sekaasin. Mie sain sen perruutuksen siäl sairaalan laskuutuksest ja kumpikii män roskiksee. Tulloo si joskus uus korjattu versijo.

Noo alkuviikost tuloo siät lirforsilta tai mikä lie uuvet karhut nii vuoteosaston laskust ko niist fyssiiterapiikäänneistä. Juu ja samas nipus ol si molempii kans perruutukset. On siä jollaki olluna hommoo.

Noo KELE sentää tännää tulloo siit fyssiiterapii laskusest vaihteheks uus karhu. Jot mie en ymmärrä ennää mittää. Soittammaa sinne jot mitä tää ny tarkoottaa??? Plikka miul viehkosti jot se on se toine lasku. Mie jot mikä toine? Ukko käv 5 kertoo viimevuon hoijossa ja 5 x 7 eurii tekköö 35 jota hyö ny karhuut 62 eurina. Muuta kertoo ei olla kääty jot männeekö perille. Juu
plikka lukkee konetta jot se viimovuotine on peruttu mut tää tämänvuotine on maksamati????!!!
Mikä hiton tämävuotine. Ei miun ukkoin uo tänäsvuonna olluna siin hoijos.

Hää lupas ottaa selevää ja soittaa miul. Mie tarkistin kuiteski sielt sairaalan laskutuksest jot onko kaik perruutettu. OLI kuulemma. Iha jännittää jot mitä tää viä poikii???

Noo sit alkos munantaina sellaane kipuune miun polovissa jot karvaasen ulkoilutus olki yhttuskoo. Herrane aika jot sattus. Mie uon ny pumpant ihteeni kipuliäkettä jot pursuuvatten korvista ulos. Koiruuski män eilesillalla nuapurin mukan ulos ja hää toi sit sen uamulla kottii ko ens ulkoilutti jot mie sain leppuuttoo polviini. NY ON HYVÄT NEEVOT HUKASSA.

Jot mie iha turhoo niit piikkikipuloit kärsin ja maksoin. Eivätten sit miul auttaneet yhtikäs.

Siä mein mökinsuunnalla olki olluna vappuna vilikasta. Ol lapanna vaik minkälaist väkkee. Ko
siin on sellaane portti het mein aijjanpieles nii meit hakkeevat aukomaa ko jäävätten viärälle pualelle porttiva. Myö ollaa kyl ilimootettu jot ei olla porttivahtei ko siit ei meille makseta.

Eihä meil kukkaa kaapuntissakaa aakase ovvee ilimaaseks. Kaikil portintakan olevil asukeil on siihe avvaimet. Joku ol kerran hakannu lukon rikki ko ol jiännä portin taakse. Mie joskus uotan jot ajjaavat aijjan nuri.

Miust tuntuu jot männee tämäki kesä iha pilloille ko ei uskalla mittee suunnitella ko ei tiijä jot määnkö pöörätuolis vai könkäten etiäpäin. Pitis männä tallinkii ja ja se povoonki reisu pitäs tehä vaa millä koipiloilla. Oiskoha kellää lahjottaa miul pari tervettä jalakaa. Jot mie oisin illoone ko
ies muutaman päivän saisin olla iliman kippui. Täsä tullee kiikkuseks ko persuuksii ammuttu karhu ko ain kolottaa. Si mie yriitän käävä ukkoo kraivelist kiinni ko pettää ihtehillinta. Sammakot ja kiärmeet si vaa luikertoo suus ulos ko sen aakasee. Miehä muutes nii aarinkoine ja mukava immeine (noo joku voip tiätty olla toistmiält)mut ei kerrota kelleen.

Nuapurki läht tuassiisa mökille jot miul ei uo ies sitä pakopaikkoo jot saisin hetken taavon oman
nappain ympäril pöörimisest. Pien alkaap olla tää miun näköalaane.
Noo huamenna tulloo poika ja minnii käämäseltää ja nählää valokuvvii ja kait mie suan jottain ko hää mutajas jottain äiteepäiväst.

On tulluna joskus kirjootettua tällaanekin runo.


TOISENLAINEN ÄITIENPÄIVÄRUNO

Miksi se koskee, koskee yhä
tunsinhan minä sinut.
Silti joku minussa odotti,
odotti vain pientä viestiä,
viestiä, jota ei tullut.

Äiti minussa, kaipaa aina
vaikka lupaankin itselleni,
nyt, nyt et ainakaan
enää minua loukkaa.
En odota mitään, kuitenkin odotin.

Soitin ikävissäni sinulle,
sinulla ei ollutkaan aikaa.
Oli kiire sinne tai tuonne.
Odotan taas soittoasi,
sitä vain ei koskaan tullut.

Kovetan hiljaa sydäntäni
totuttelen olemaan ilman sinua.
Itkuni ei ole vielä loppunut,
kun se aikanaan loppuu,
minusta on jäljellä vain kuori.

Tunnen sen tyhjyyden sisälläni,
jokin minussa on epäonnistunut,
koska et välitä minusta, meistä.
Se tyhjyys murskaa minut
vie mennessään osan elämääni.

14.5.95 yöllä Pirre