19-21.1.
Olkii tää viikovaihe aikas vilikas. Mie pesin kylppärii ja jooksutin
koiroo vähäsvällii ulkon.
Muanantaki uamuna puolkaheksa aikoo hää vinkas ja tuassiisa
mäntii. Mittää ei ennee tulluna suol tyhjä vaa ol niiko ois vaatulluna.
Hää raukka kulkis melkee kaksikerroin ko nii kovast yritti kakkii.

Noo meil on ny si mattopyykkivä jonka plikka lupas laavantakina
pestä. Ei tarvihe miun siihe ruveta.
Kuusi seisoop viäki tosa nurkasa. En uo saanna aikaaseks sitä
mein kellarikomeroo. Mie uattelin jot en sitä ny läjähytäkkää kassaa
vaa pistän yhen tosison pussilakanan sen piälle. Ei pöllyynny ja
suap heti uuvellee koristoo ko tulloo seuraava atventti.

Muanantakina myö käätii apoteekissa ja kaappasessa. Apoteekist
ostettii koiruuvelle lissää sitä mahaliäkettä ko iha loppu kesen. Hää
ol iliman ruokoo koko vuorokauven mitä vettä vaa saip. Noo alotet-
tiiha myö eiles kyl varovaasest sit ruokoo antammaa. Jot ny on masu
onneks tuassiisa kunnos.

Tiistakina alkos si ne EM kisat Helesinkisä siis taitoluistelluu ja sitä
onki ny kahtottu ja tennistä siin välis millo sitä on nähnä. Mie mele-
kee kaikkee urheiluta kahton paitti jalakapalloo ja lätkästä. Niist mie
en ymmärrä mittää. Ja oikke sujuvast kahton kuiteski sumopainii. Se
se onki laji ko siihe piäsee sissää. Siinä läski läjähtää toist läskii vas-
te ja vällee heit löötyy iha kattelijoihe sylist. Siin on jännee ratitiota.

Miun plikkain käv tännää ( hitsi ollaaki jo torstakissa) miul siivoomasa.
Hää miul tekköö isompaa siivoust ko mie en ise siihe pysty. Miun oi-
kiassa käjes ei uo voimoo ko se oikia tissi leikattii ja kainalost tyhjen-
nettii 23 imusolmuketta. Liäkär kiels kaik isoalaaset liikkehet ja piikki-
pensahat ja varotti palohuavoista. Täsä on niiko heikompi vastustus-
kykyne. No kyl mie sen uon huomanna jot montkertoo hittaammi para-
noo ainaskii huavat.

Tulki yks juttune miälee tost leikkauksest. Ko toho kainalloo tul sellaa-
ne koirankorva (rasvakudos) ikkääku tissi ois puonna kainaloo. Ois
ies männy ettee ni ois olluna täätettä liivilöis eikä rotteesii ois tarvinna.

No se ylmiäräne tek sellaasen onkelman jot ei voinna pittee liiviä ko
se paino sitä pusukkaa. Mie si kulin kolmevuotta iliman rotteesii ja
liivilöit. Si hyö sen lupasiit korjata ja mie olin naistenlinikalla ja siel
se sitte leikattii. Kymmänesenttii lissee arpee ja rasvaimusella ras-
vat pois. Tehtii vähä niiko paikallispuuvutuksel ja piänel hummautuksel.

Meit kolome siä potilashuoneesa ja kaik leikattii saman päivän. Ois
pitännä olla yön yli vaa mie tahoin kottii. Ja hitsi ko meil kaikil ol kaa-
mii näläkä. Hoitaja pyörittel piätää ko myö huuvettii ruokoo. Hää sa-
nos jot ei uo mittää ko ei hein leikkaupotilaat uo enne ruokoo huutan-
neet saman päivän.

Mie halluun kottii ja nii tul liäkär kysäsee jot ihako uon tosissain. Mie
jot kylhä mie ossoon ne liäkkeet kotonki niellä ja siä saa ruokoo. No
mie si lähin kottii 19 ja risat. Muut jäip näläkääsä kitummaa.

No mie hiukka eksyysin tästpäiväsest. Ei haittoo. Myö si mäntii pli-
kan kanssa kauppasee ja mie tyynynki ostin ko mie uon viikonlop-
puna si ekan kerran ommaishoitajan kuukausivappaalla. Kolme
päivää. Iha mään nuapurrii yöks ja tehhää jotaki kivvoo. Laavanta-
kina tilataaki iha pitsaset meille ja naatittaa.

Miun plikka ja häne plikkasa tulloo si ukkost hoitammaa. Tai no ei
hää viä nii kauhiast tarvihe muut ko sen jot jokune on paikalla. Ko
hää voip kuatuu tai si herätä niihe harhoihi (lewynkappale taati)
vaik niihi on liäkkeet mut ei siit parane ja ko se lonkkaki ol murtunna
nii on vahittava. Si ruokoo hälle on tehtävä tai hää ei syö ko ei muis-
ta ja vahittava neljäkertoo päiväs jot ottaa liäkkeet. Mie tosa lähel
jot ei hää ala ehtimmää jos alakaa ni piäsen nopiast kottii. Hää
viimeks sekos ko mie olin poissa siel sairaalasa ja kuatus ja sen
lonkkasen murs.

Mie otan tyynyn, äänikirjan ja untapletit mukkaa ja ko nuapur on ai-
kaane nukkuja nii miunki on pakko olla pejis jo kahelttoista. Tullee
ainaski levättyy. Sehä se on tarkootuski.

Huomenna eli tännää miul si vihoin on se ortopeetiki siä Peijak-
sessa. Suap iskee kumpaaki polovee piikkisen jot nuo alkas niiko
hiukka paremmi toimimmaa. Ny ovatten nii KELEN kipiät.

Itku kello tuassiisa kaks yöllä. Onneks on jo karvaane käätetty ul-
kon. Laskin se vappaaks puistoo ja en olluna saaha kottii. Siä
ol lunta nii hää het riehaantu siit. Sitä pittee syyvä ja siinä pittee
telmivä.