2008 MITÄ MARRASKUU JO?

16.11 Mie uon henkisä viel.

Mie puran ny olantakkaa ko sitävarteha tää lokki on.. Sillo ko
miun ukko ol siä sairaalasa ja leikattii siis 20 päiväne syyskuu-
ta mie piäsin hänt kahtoo yhen kaverin kyyvillä mut se olki
miun polviloihe mennoo. Hällä nii komia urheiluaato mutta sii-
he olki vaikia piästä.
Helskuta ko se lattija olki jalkakäätävän tasol nii arvatkee ku-
ka jootu tekkee tossyvä kyykyn??? Aiva oikke, tiätty miä. No
seuraavan uamun ko mie herreen nii turvalleeha olin männä.
Helkuta polovet nii kipiät jot vaa näjin tähtilöit. Seuraavan vii-
konloppun miul olki miun plikanpoijaat yökyläs ko olin plikalle
sen ajatsitte luvan. Hää män kahtoo koiruuksii ko hyö kilpailiit
estehilla. Olki mualimanmestaruutkisat.

No mie si pohtimmaa jot mitä mukavoo myö tehtääsii ja si pää-
tettii jot männää siinne Lintsin liepehille kalloi tuijottammaa No
mie heitin miun massuu kourallise pillerii jot polovet kestäs tää-
ki rumpan. Mäntii ens bussilla ja si ratikalla ja kauhii kävelymat-
ka siäl pyssääkil. Perskuta jo siin meinas polovet sannoo sopi-
mukse irti.
No piästii sissää ja kahtottii nuapurin kans kalloi, mut nää ves-
selit sit ratkokkii jottain kilipailuu eli tehtävvää. Kalat ol niiko
sivuseikkan.
Pakko sannoo jot ol vähäse liikoo miun kipijöille kinttusille ja viä
pit männä tonnalsii ja si mää otin lennosa taksin.

No miun ukkone si siirrettii 26 päivä kuntootuksee toisee sairaa-
laa ja mie tietty siä joka päivä kävin ( taksilla hitsi) tai ny mie kyl
valehtelen. oliha mie 3 päivää käymäti kuukauven aikan. Myö-
hä oltii yksviikonloppune mökillä ja kyl mie olin onnelline ko ei
tarvinna köntytä ulos koiruuven kanssa. Senko aakas vaa oven
ja hää pyyhäls pihalle ja myö plikan kans kahtottii raittin kai 12
ossaa kahen päivän aikan ja viä piälle vintsi kootiki.

Sit mie sinne toisee sairaalaa sanoosin jot sit neurolookin ja piä-
nupin kuvausaikoo vois iha nopeuttaa ko hää kerra ny on siä
sairaalasa. Ko hää niit näkysii näk ja juoks karkuu niit tappajii
ni mie haluusin jot kahotaa liäkkeet ja nuppine. No hää siä his-
suksii si harjootteli kävelemmää ja muit askareit ko parranajjoo.

Ja si häne nuppi kuvattii ja perkules jot eiks täsä elämäsä uo
mittää rajjoo. Neurolooki sanos jot hänelt si löötyski lewyn-
kappale taati ai että mikä se niikö on...ju en miekä sitä het tien-
nä vaa ny tiijän. On tää tietsikka sen verran hyvä kone jot siäl
löötyy tietoo ko hakkee. No siihe onneks lööty joku liäke vaa
tietty se onki si ihte maksettava ko taati ei iha altshaimerii ol-
luna. On kuiteskii yhenlaist tementiijaa ja sekkii huononee ajan-
kanssa.
Noo si hyö kävviit meil koton kahtomasa mitä pittee niiko san-
neerata jot ukkoki pärjee. Sänkysee tul osakaijje ja pönttösee
korootus mikä kyl sopi miulki ko polvet yhä kipiät ovessa on
kettinkit jotkas si kilisöö jos hää yrittää ominlupinee ulos.

No mie si jo mänin päivystyksee noihe polviloihe kanssa ko ne
eivätten yhtää alkaneet parantummaa. Ko koiruutta ulos vein
ni kuljinko ois sitä ihteesä olluna pöksylöis. No mitä se liäkär
teki Kele anto lissee pillereit.
Ai nii sellaane mukava juttu jot myöhä oltii nuapurin ja kuskin
kanssa kävääsemäsä Tampereella. Iha ol kunnon syöminkireis-
su... mein kuski on hyvä kokkine nii hää meil pihvit ja sienikas-
tikkeet loihti ja myö akat suatii iha vaa juoruta ja kylhä myö kä-
lätettiiki tää reisu olki si koko lokakuun lussapuolt...

Piäsi ukko kottii 16 lokakuuta ja meil si rollaattori käätöss.. Kat-
tia kanssa hää konkkas iliman ja mie pelekäsin jot hää kuatuu
millo vaa. Sit alkooki kauhii papurisota ko pit niit taksisetelii ja
muit juttui tuassiisa hakkee ja hoivella.
Kävihä meil si ukon soshoitajakkii kahtomasa mis myö männää.
Senverra tää ny si selvens jot mie uonki si 24 tuntii ukon oma-
hoitaja. 3 vappaapäivee kuukauvesa ja toinekorva auk nukut-
taessa. Mie uon aikas kiinni ko ei ukkoo voi pikänaikoo jättääkä
yssin. Tää lewynkappale taati onki siit ilkiä jot hänelle voip tulla
muistihäiriöö (tementian oirehii) saattaap kuatuu apuvälineilläki
liikkuvessa, voimat hävvii lihaksist, ja voip tulla niit totentuntu-
sii näkö- harhoi. Jot jossaki vaiheessa onki si vissii muutto pal-
velutalloo. Ny männää näil evähillä etiäpäin.

Ja si mie kävin jo tuon vasemman poloven kanssa rönkkenissä
ko se alkos tosi-ilkiäks. Jot mikkää ei ois niiko heleppoo ni en
tiettykä suanna siihe sitä kortisoonipiikkivä vaa tää taas pisti
sen jutun männee sinne Peijaksee. Eellisellä kerralla kesti pual-
vuotta enneko sinne piäsin ja hajinki si yssityiselt sen piikin.

Noo mie si soittammaa terkkuu jot halluun sellaaselle liäkärille
joka sen piikin antaap miulle. Ei käy, sanos tätsy jot omalle on
mäntävä. Miehä kärvähin ihas oikiast ja kirjuutin ylliäkärille
jot halluun toisen liäkärin joka ossoo ja halluu miul antaa ne piik-
kiset. No mie mään ny sit ensviikolla uuvelle liäkärille. On kuu-
lemma aika vaikia varotti ylliäkär ko on tyly mut mie sanoin jot
jos piikkivä tulloo ni olkoo vaik jiäpalikka miun pualest.

Mie yritän tään uuven liäkärin kanssa nuit asjoit järjestee jot
jos hää miul kertoo mitä siin palautuspapuris lukkoo ni mie os-
soon sit hälle kertoo lissee.


17.11 talvest ei täällä näy jälkeäkkää mut ny on onneks ies
kuivoo. Ei kanna koiruus nii kauhiast hiekkoo sissää. Mie jo
mitettisin jot jos kerräisin taltee ja heittelin talavella pihalle
nii en män persuuksille ei se nii hätiä ko on pehmustehet
omia mut se ylös noosemine onki si toine juttu. Mie ko ik-
kään siä kelliksin ko kilpikonnane seljällää. Polvillee ei voi
nousta ja muutes ei piäse ylös. Iha ei viihtis nostokurkee ti-
lata, on nääs noit silmäparrei niiko enempikkii ko yks kah-
tomasa. Luulen jot joka ikkunaverhon iäresä muutama.

Het ko ilima on kuivompaa ni polovetki on ikkääku vähem-
mä kipiät. Jot ny ei ies tarvihe valittaa mistää. KAUHIAA
äkkivä koputtammaa puuta.

Mie tiällä uon lukenna näit lokkiloita vaa nii on palajo jot
millää ei kaikkii ehi vaik kuis halluis.


20.11 Nonnii ja si huamen on vihoin se päivä jot mään
sitä liäkärrii tappoomaa ja suap nähä saanko mie sen
piikin si vai en. Noo toivosa o hyvä ellee, sanos lapamato
jot kahotaa kuis akan kääp.

Unhootin ottoo liäkkeet tännää ni ol kauhiin vaikia tuassii-
sa kävellä ja en kyllä ota huomisenkaa vara jot näkköö här
tohtor jot iha oikiast sattuu ja kele jos ei niä mie tempaa-
sen turpoo ja sanoosin muutaman valikoivun sanaasen.

Miun koiruus on tuassiisa pipi ja sil kauhii ripuli ja mie sen
kanssa löntystin viimoyön puol nelejän aikoo ulos arvatkee
jot kiirusta pit ja viä miun koipiloilla.

Ny sais olla hyvät enerkiijat liikkehellä ko mie uattelin häl-
le siis liäkärille sit puhhuu täst laihutusleikkauksestki uu-
vestaa... jos vaik hää olis suopee miulle. Mittää kummem-
poo mie en ny ossoo sanua jot mukavata loppuviikkosta


KUIS JOKU VOIP OLLAKI NÄIN ONNELLINE YHEST
PIKKISEST Kuulkee mie voin. Tää miun uus liäkär oikia
muru vaik olki iha jörön näkööne, kopeloihti sitä polovee
ja käätti siihes kunnolla aikoo. Si hää sanos jot voip siä olla
yläreenassa vähä murtummaaki ja siihes ei si piiki aata
vaa se pistettii.
Hää si sanos jot sitä keinonivelt on paha laittaa ko on tätäs
painoo nuin palajo... No mie kuulkee piäsin vaahtii ja ker-
toosin jot kuis eka yritykses käv. Mie sanoosin jot ny oon
kirjuuttanu sellaasen reklamaatin joka pittääki sisällää miun
koko painonpuotushistoriikin. Hää kysäs jot onkos iha mu-
kan ja mien sukelsin miun laukkusee ja onnellisena ojensin
sen hänelle.
Hää si sen lukas ja kysys jot onks miul oma kappale mie sa-
noosin jot konneella on. No hää pistää UUVEN LÄHETTEEN
MÄNNEE ja siihe viä kirjuuttaa näist polovistakkii tietoo.

Miul vähä niiku tällaane olo. Jot hää ol mukava ja mie jo miet-
tisin jot uskallanko viä pyytee par resehtii uusimmaa ja hää
vaa jot anna miul. Arvatkee olinkos mie myytynnä. Hyvä jot
en iha kaalaa männynä ois raakka pelästynnä koko miäs.

No ko mää lähin nii kävinki si akvaarijosa ja sanoosin siä pli-
koille jot ny tulloo kehumissii ko vissii enemp tulloo niit hauk-
kumissii. Jot kauhiin suuret kiitokset ylliäkärille jot miul hää
hyvän liäkärin antos ja piikkisenki sain. Lupasiit sen etiäpäin
kertoo. Mie uon ottana ny tännää raahallisest jot polvi suap
parantunnoo ja piikki purra.


23.11 Mie en ny tiijä jot iha uskaltaiskoha täsä ies iänee sa-
nua jot polovi on ikkää ku paremp. Ettei mikkää tahi kukkaa
katteelline sit niiku tuu ja potkaase polovee

Mie toissayön kahteelin mein vastapäist puitoo jot ihako on
uhvo laskeetunna mein kentälle ko nii kirkast valloo tul ak-
kunasta sissää ja si mää vast pelästyysinki ko siä kentän
lumes ol kummii kiehkuroit ja ympyröisii Jahka miun sytän
raahottus nii mie huomaasinki jot ol siä kameeramiähetki
paikal. Tekkiivät jottain elokuvvaa vissii. Mustii miähii iso
jookko.

No tännää on si puskennä tuutin tääveltä lunta. Ja kaamij-
jaa kilinää ja kirskuntaa kuulunna jokapualelt siä aaraau-
tooset tekköö parastaa.

Jot kuulkee kyl miun koiruus tykkes iha kaamisat ko piäs
lumen sekkaa siä hää män kiäli muata viistäen persus pys-
tyssä ja käpäälät käv nii vilkkahast jot viuhuna vaa kuulus.
Tää talaven lum on hänest ain yhtä ihanoo.. mie en ny nii
kauhiist viä tiijä sitäs ihanuutta ko miul on ain se peleko
persahukses jot kuatuusin... jos niin kävis nii mie si siä oli-
sin hukas ko en piäse ylös. Polovillee ei voi männä ja mite
sitä näil miseliinel muutes piäsee ylös.


24.11 Ny mie si vejin miunkenkiin piälle ne nastapiikkiset
jot en kuahu ko aurasiit jalakakäätävät ja si ne onki liuk-
kahat ei uo hiekkoo (ois pitännä kuiteskii siästee ne latti-
jalta keräätyt) Aurasiit mein kavun nii autooset hukkus
lummee. Herraane aika pualmetrii lunta.
No ei minnuu häirihe ko pysyn pystyssä. Mistää ei kuulu
mittää mut ei ny viel ehtiskä kuuluu vaa malttamato ko
oon nii het, het miulle.
Mie iha vaa kuiskaan, ei kerrota iänee, mut miul vielkin
polovi parempan. Jokoha sitä jo uskaltas alkaa toivoo koht
pittää lähtä ulos koiruuven kanssa jot mukavoo tiistakkii
kaikil.


26.11 KUULKEE MIE UON KAUHIIN HÄMMÄSTYNT
ko mie uon ihmetelt jot miks miun talavihoosut on niiko
puttoomisvuaraasa kokos aika. No mie ko tulin koiruuven
kanssa sissää ni mänin vaakalle. Höh miult on lähtennä 5
killoo hölkkäämää, ottant iha ritolat. Ja siit kohast ko mit-
tasin jos joillaki on sellaane ko vyötäärö (miul ei sellast uo)
mie mittaasin nii 5 senttivä ol kans kajonnu. Mite ne ny
silviisii. Miehä en uo ees viä tehnä sen etiä mittää. Vai jokos
se lähete vaikuttoo vaik mittää muut ei uokka tapahtunt no
ei hätiä en mie heijä perrää itke ja jos joku löötää nii pittää
saap. Ei tarvihe palauttaa. Mie kiitän ja pokkaan.


30.11 Onkoha miust tulluna joteskii kauhiin tylysä muija ko
vaihteheks on 600 rammoo lähtennä hilpottammaa. Vissii
ehtii niit aikaasemmin karanneit killoi mie iha mittimmää jot
ko mie painoin vähäsaikoo takaperin 134.4 killoo nii äsken mie
painoin 128 killoo tasa, jot en ymmärrä vaa tartteeks kaikkee
ymmärtääkkä mie vaan kysääsen.

Ja sit toisee asjaa. Myö si eiles mäntii poikoo ja minijätä kah-
tommaa. Mie tilaasin si sen invataksin mei 13.00 reikä, reikä,
viemää ja 17 hakemaa si käviki ilmi jot Kirkkonummi ei kuu-
lukkaa tän maksusopimukse piirii. Jot siin Espoon ja Kirkko-
nummen rajal katkee ja siit etiäpäin maksettaa ihte. No siit ei
uo ko parkolme kilomeetriä jot nou hätä. Joo meil si soip pujelin
7 vaille 13 ja sielt kysyttii jot kuis tarkkaa tää invataksi on jot
riittäskö sellaane varmaritaksi. Ko muutes jootus uottamaa pual-
tuntii lissää. Mie sanoosin jot yritettää eihä sitä muutes tiijä.

No myö männää uottamaa si alas ja ihmetellää mis aato. Ol
ajanna pihhoo joka meil niiko toises kerroksesa. Mie sen hajin
ja si myö vääntäyvittii sinne kyytisee. Ukko etupenkille ja mie
taakse ja tooli sinne konttii. Ja mänöks..herramu jee mut minne.

Häne navikaattori ei si löötännä sitä kohetta, ei millää. No
hää soittammaa ja kuulki sit jot Kirkkonummelle männää.
Olivatten unhottanneet sen siihe kirjuuttaa. Kato, kato si
jo löötys karttaki ja iha lähettii uuvestaa ajamaa. Siinäs Kirk-
konummen rajal si pistettii poikki ja hää napahutti uuvestaa
mittarin kääntii. Si myö ajettii vaihteheks harhaa ja soitto
pojjaalle ja hää sanos jot kyl sitäki kaatta piäsee. Noo löötyhä
se ossoote ja ei olluna meil kallista ko maksokii vaa 13.80 eu-
rii tää kirkkonummen pual. Mie hälle sanoosin jot si ossootki
hakia meit siel kummasti takas.

Myöhä si herkuteltii ko ol sitä ihanoo mutakakkuva kerma-
vaahon ja pakastemansikoihe kera ja jottain soolasta lisäks.
Si kaheltii hei reissuviteoit sielt Afriikan savaarilt ja muilki
reisuilt. Tul taas kauhii miel jonneki vaa enhä mie piäse jot
mitä sitä ies haaveiloo. Ukko pyörätoolissa ja mie kompura-
jalkaane juu hyvä sahvaaripariha myö oltaski.

Invataksi ilmoottiki 6 minnuuttia enne jot hää on sillo peril.
Ja ny tulki se oikii auto ja ukko saip istuksii toolissaa. Se tu-
omatka ol hankaala ko kurvissa sattus lonkkaa. Noo myö
hajettii sit espoost toine matkustaja jokas män Herttoniemee.
Mukavastha tää kimppane kyyti män. Juttelemine ol vaa vä-
hä hankallaa ko hää ol unohtant kuulolaittehen kottii. Tää olki
niiko eka huvikyyti meil.
Ol kuulkee kiva jot ei ain poijjaan tarvihe ajjaa kahtakertoo
iestaas. Miul olki mein koiruus nuapurisa hoivosa silaikoo ei
tarvinna olla yssin ko hää on jo tottunt jot ain on joku koton
ja nuapuri onki melkee ko toine koti hälle. Siä on sapuskat ja
lelut ja namupalat ko hää siäl paljo on olluna.

Loppuilta mänki si kahtellessa laskettelluu ja nii muutes männöö
tännääki koht tulloo sitä pujottelluu telkusta.