HEINÄKUUN 2008 POHINNAT.

Vähääse niiko meist tietoo ni ettei huuli mää pöörälle
ko mie ihan oikiast hyppeen tätäspäivee kirjoottelee.

Mie ko vähensin sairastamist nii ukko si allootti. Myö
rakennettii elääkepäiviiks mukava mökkikii jos voitas
olla nii ei ny sit voijakkaa. Ensi tää työhullune saip sät-
kyysen ko hänet sanneerattii pihalle ko ol toiseks vana-
himmainen. ( no ol siin miunki sairauvet osasyyn )siis
siihe masennuksee ja hänelle iskikii oikee kunnollinen
masennus. Ja joutukkii si työkyvyttömyyselläkkeelle.
Ei olluna onnellinen. Miek ko piäsin sille nii olin tos-
hyvilläin.
Oltiiha myö montkuukautta siel mökil si putkee ja iha
ol kivvoo. Sit tul ne pimiät ajat ja siä ol pimmeetä ko
mustasa purukisaa ikkää. Tammikuusa 2004 muutettii
takas kaapuntikottii. Jösses missä lumpyräkäsä ajettii
kottii ja mittää ei näht, ei tietä ei ojjaa.

Mein silloone vanaha koiruus alkokii sairastellee ja hää
si piäs siine koiriin Kaarisillalle nii mie kuulkaa mänin
ihas sekaasin. Miun hyvialkant laihutusputki lopahti sii-
hes tykkänää. kakskuukautta iha jokapäivä ol miul 300-
700 rammaa niit litskui hetelmäkarkkii nokan alla ja ne
män noppeella vauhilla tonne nokan alle. tietäähä sen
kuis miun kävi. Siihe tyssäs sekkii laihuutus kokonaa. Tul
korkoin kera takas mitä ol puonna. Mie si taas istuksin jiä-
kuapissa ihas kiitettäväst ja tää jatkuu No tul siihe kark-
kihommoo si vihoin loppu ja mie sain plikalta uuven koiran
joka minnuu viäp ulos. Hällä niit akiliittikoirii ja tää ol niiko
si eläkeläine ja valamihiks kouluutettu. Ny jo 10 vuotias
herra. Niin on ihana poika.

Mie si vällee oon potent selekää ja polovii ja noit ruoka-
aineallekijjoita iha kiitettävästi. Mut viimekesä si rojahuttiki
meil uuven ikävän assiin. Ukko alkos pottee lonkkaasa ja se
muuttuski ain vaa kipiämmäksi. Terkun liäkärillä myö kää-
tii ja ain tul niit kipulääkkeit eikäs mittää appuu. Sit mie joo-
lukuusa hermostuusin ja kiijjätin ukon yksityisee ja siit al-
kooki kauhii rumpa. Hää koppuuttel ja lähetti meit makneet-
tikuvvaa ja sit soitti jot keuhkokuvvaa, ja sit hää pisti nää
kaik papurit töölösen luutuumoryksikköö. Siät si soittiit ja
ukko sinne verkokkeisii ja TT-kuvvaa ja lonkast näätettä
luusta ja tään vuuven alkuu si syöpälinikalle ja nii vaa tul
seleväks jot hänel luuraa se syöpäne jossaaki. Missä ei tii-
jetä viä. Etäpesäke ol siin lonkkaluun kupin reenassa. Ar-
vatkee tekikö miäl männä vetäsee liäkärrii turpoo... no juu
mie pistin ommaani par kakkuva niiko lohutukseks.

Elikäs mie syön pahhaa mielee ja ahistuksee. Se ei uo mik-
ää syy syyvä mut selitys siihe miks mie kannan nykysee
tätäs mursun roppaa. Jot täsä ny mein merselitykset ja se
viä jot mie oon ukon ommaishoitaja ja miun pitäs ny suaha
vähääse painoo pois jot jaksan ko voimii viä enempi tarvit-
taa.

Mittää kummempoo ei oo tapahtunna mut, noo oltiiha myö
kyl mökillä jot se ol ihas kivvoo ja mukavoo. Rilli kuuman ja
juomaa kulus iha kiitettäväs Ei en mie ryyppee vaa ihas vaa
maistelen vähäsen
Meit olki siä mie, miun ukkoin ja plikka ja poijaat ja kolome
karvas kaverii. sää vaa ol vällee kehno pualeene ko tul vettä
ja tuassiisa vettä Poikiin piti nukkuva teletassa vaa yöl pual-
kahentoista aikoo kuuluvatten hiippaavan sisälle. Ol olleet yön
iänet heille liikoo. Kaapuntilais mukulii eivätten uo tottuneet
näihe mualaismaisemiin iänii.

No miun pitäs teil kertoo yks hupanen juttu. Mikä meil yks
uamune pual kuuven aikoo tapahtus. Mie herrään kummaa
iänee ja kahon jot ukko toohuu jottain keittiön piässä. (meil
tupakeittiö) Juu hää on kahvetta keittämäsä ja just sitä ronk-
las piälle vaa ansolla ko se keitin olkii leivänpaahin. Perkules
hää ol ne porot sinne tunkassu ja sitä yritti sit piälle. Mie hät-
tii juoksin. Porot kaahoin tiskilavuaarii ja putsaasin sen leivän-
paahtimen. Pistin varmuuvenvuoksi viä kuappiin. Ja siirtyy-
sin uuvellee sohvalle nukkumaa.
Ukko hilppas tietsikalle ja pisti sen piälle. Mäni johoski sivulle
eikäs piässy siält poikkee. (olikoha hää sevonnu) Sit män rop-
laamaa tulostint ko se ei olluna toiminnu aikoihi. Ei tullu virtaa,
ei.
Mie hänet si sänkysee sysääsin. Ja mänin ihte sohvalle uuves-
taa. No hää si koht män tupakille parvekkeelle iliman tupakkii.
Kävi viä uuvestaaki tupakilla, eikä etelleekää olluna sitä tupak-
kii. Huh! Sittes hää män uuvestaa sitä kohvetta keittämää. Pis-
ti sen piälleki vaa ei mittää tapahtunt ko mie kysääsin jot lait-
tokos vettä. Ol kuulemma laittanna. Ja taas mie noosin ylös. Ko
mie en olluna kuullu raanan olleen auki. Juu ei ollukkaa. Oli po-
roset niiko siä vessäilijössä.
No mie senki si putsaasin ja pistin latinkii ja valummaa. Mitä
tekköö mein ukko? Tempasoo kesen kaiken sen kohvepannun
ja kuataa sit kohvettä palasokeriastijaa. Miehä kiekaasin jot
mitä, mitä? Hää sanos jot se ol jo nii vajjaa ja likane? Ja pirs-
kule joip sen kohveen.
Mie si loihe lausummaa jot tiijät sie mitä sie ny teet? Joho hää
jot ei tiijä ja män nukkumaa. Juu hää ei muistant täst yhtikäs
mittää ko ol raukka unissaa kävellynä ja touhunna. Oon mie
hänt siit si kiusannaki.

Ei oikke ny taho kesä piästä kunnollee alkusee. Ei senpualee kyl
mie uon kiitettäväst hikkee piässy iliman kuumenpii ilimojakkii.


25 päivä juu myö oltiiki si mökillä jukupliut jot ol mukavoo. Sen-
ku aukas oven nii koiruuski piäs kipittämmää ulos. ja siä hää
viettiki suurimma osan päivää. Olki kaverin 2 muuta koiroo ja
plikan poijjaat. Siellä oli kuulkee kauhii hulina ko kaks Potterii
män pitkin tannerta. Ol huispaujuttui ja taikomuksii ja vaik mitä
Myö plikan kanssa käätii Lahessa kahtomasa huonekalukaappa-
sii ko miun piti suaha sinne mökin pinnasänkysee taittopatjaset.
Iha kivat löötys ja ol viä alennusmyyntikii jot halavalla suatii.

Mukavast maitto un siin plikalle ja pojjiille. Miun minijä ja poika
maalasiit si mein mökin viimosii juttusii siin terassilla. Ko hei
vähä ol kiirus ko pit lähtä vuokramökille. Hyö olliit suojanneet
sen terassin lattijan pahvilla jot ei likkaanu mualista. Ansolla
mein koiruus män ja pläjähytti ihtesä sen piälle makkoomaa ja
viä nojas kylkesä seinää.
Pirskatti miul on kirsikanpunaane koiruus. Maha ol punaane ja
kylki ja toine etutassu ja kuononpää ja korvan vierest. Jösses
jot ol kunnolla kiinni se muali. Kaipa se lähtöö kulumalla poik-
kee.
Noo myö si tultiiki kottii sunnuntaina ja mie kipiällä polovella
könkkäsin koiruutta ulos. Muanantakina miun kuskine tul min-
jot sattus ko mie alas rappusii könttysin. Ja hissikorjoojalle
soittammaa. Kiiruusti korjoomaa ko mie en kykene niit rappu-
sii kiipeemää ylös. Myö si kulutettii aikoo herkuttelemasa ja
ostoksilla.
Ihanoo hissi ol korjattu ko tultii takas. Mein huoltomiäs ei
tykkee hyvvee ko mie sinne suoraa soitan. Vaa mie sanoosin
hälle jot siekö sen 100 eurii maksat ko miun polvi tuas suut-
tuupi ko ravvaan rapuis. Meil on tää hissi vähäsvällee rikki.

No mie tiistakina si soitin tonne terkkarii ja kysääsin jot on-
kos siä yhtikäs sellaasta liäkärrii jokas sen kortisoonipiikki-
sen vois miulle antaa. voi kuulkee mie olin persahuksillein
puota ko hää sanos jot soppiiko tunnin piästä. Juu oikke hy-
vin soppii. Sen mie sanon jot kyllä se sattus ko hää sen piikin
rusahutti siihes polovee. Iha ol itku piästä miult.

Sit sitä piti niiko leppuuttaa vaa ei onnannu. Myö ympär He-
lesinkii mäntii kuskin kanssa ja ehtittii miulle sellasta kan-
nettavvaa dc-soitinta, vai mikä se ny oli. Mie sil kuuntelen
niit iänikirjoi. Ei missää sit ei yhtikäs missää ja mie uon tän
nykkyisen unissain huijellu pitkin lattijata jot se on niiko rik-
ki. Sano perkule sopimuksen irti. Mil mie ny kuuntelen vinsi
kootii ja muit jännäreit?

Mo mie si illalla nuama irvesä vei koiruutta ulos. Polvi olki
kaksinkertaane ja nii pirskuleen kipiä. Si par panacortii kitu-
sii. Ja nukkummaa. Vähäse tännää ol sentää parempi eikäs
nii kauhii kipiä. Ihaase tällääne ol tää miun päiväset jot ei
kummempoo.