REINE HAASTOI MINUT 13.1 MEEMI

Meemi
Reine haastoivat minut tähän.1. Link to the person who tagged
you. / Linkitä henkilö joka haastoi sinut.
2. Post the rules on your blog. / Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Write six random things about yourself. / Kirjoita kuusi sat-
tumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Tag six people at the end of your post and link to them.
/ Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
5. Let each person know they have been tagged and leave a
comment on their blog. / Kerro kaikille haastamillesi henkilöille
haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.
6. Let the tagger know when your entry is up. / Ilmoita haasta-
jallesi, kun olet vastannut haasteeseen.

Ja ne kuusi sattumanvaraista asiaa:

1. Minä ja minusta
Alussa ko mie olin pikkanen plikka nii en oikiast tiennä kuka
uon ja minne kuulun, vaik kuulunko ies minnekkää. Nii paljo
minnuu elämä heittel. Helesinkii ja Kuopijoo ja siin välis viä
Kilossakkii kävääsin.
Mie ko syntyysin tänne Helesinkii iha sovan loppupualel ja ei
ikkunoit ja viäniit pommituksiiki sano äitee ko juoksutti min-
nuu pyykkikoris siripalesuojaa. Sentakkii mie sit vissii pele-
kään ja inhoon sottii

Tännehä mie syntyysin iha karjaalaisist vanahemmist. Jot Kar-
jan plikkoi. Ja se se miust teki miun. Pikkuusen, pippuriisen, elo
ja ilopillerin. Ikiliikkujan, sannoo ne jotka minnuu joutuusiit eh-
timmää ko mie olin jo sillo kovin utelias elämälle. Ain pit lähtä
tutkimusmatkoille ja usiast miun sit Penkerkatun polliisi laitok-
selta löyvettiiki. Mie siel jätskii syömäsä. Hyö tarjoosit sitä " ek-
syneelle"


2. Koulu ja miekö?
Ei onnistanna ei. Ko mius jo kolomannella hävis kaik yrittämise
halut. Kaks ekkaa vuotta yritti opettaja kitkee savo-karjanmur-
teen mius poikkee vaa ei auttanu ies lahjonta. Hää kiiltokuvvii
yritti vaa mie olin sanonna jot miul niitt on jo tarpeheks.

Kolomannella tulki sellaane hirmu jot äiteeki sitä pelekäs. Ja mie
en si ennää viihtynnä koolussa. Sen pakollisen kävin ja olisinha
mie sinne oppimakooluuki männy vaa ko kuulin jot jotku pääsy-
kokkeet nii en männy en.
Noo siihe sit päätty miun urahaavehet ko sillo ei ymmärtänt jot
se ois olluna niille vaatimuksen.
Sit vaa niiko elämänkooluu ja se pakolline rippikoolu. Mut tiijon-
haluune miekyl ain oon olluna vaa omil ehoil. Nykki tulloo tiede-
ja tiede ja historian lehet ko vaa kerkeis lukkee. Tuol iso pino
uottaa. Tää nettisen opiskelu viep aikoo.

Ja lukuhullu mie oon kyl olluna pienest pittäin. Metri kirjoi vii-
kossa lainastosta ja ko päivät ei riittännä nii yöllä si taskulamp-
pusen valos peiton alla. Varmaa arvaatteki jot ol kauhiin vaikee
noosta ylös uamulla kooluu. Joka uamu oisin myöhästynnä jos
ei kaveri ois hakenna.
Miulla tää elämän rytmi onki olluna sellaane jot niiko yökyöpel
oon ja päivät oisin nukkunna vaa pit tehä työtä ja siin sivus hoi-
jella kaik muuki.


3. Ihmissuhteet.
Mie kaksosluonteena uon olluna ain hyvä kerreemää immeisii
ympärillein. Noo kieltämäti täl vikkeläl suuvärkil on vissii ollu-
na sen kans myös jottain tekemistä.

Mie sit jo varhaisest miun puoliskooni tutustusin ja meil het
män niiko kaik nappiisa. Naimisiiko mäntii jo 20 vuotiaina nii ei
uo tarvint kattuu. Jos oikee pitkää harkitsoo voip alkaa eppäil-
lä. Mie en vieläkää eppäile ja takan on jo 47 vuotta ynteistä ki-
vikkoo ja sammalt.
Iha viimeyön rupeesin miettimää mein elämätä jot yhen kerran
meinaasin ottaa ritolat ja hää sillo kier ne jäntevät käjet miun
ympärillein ja sanos jot mihikää et lähe. Siit miul nous mielee se
kuis ruojast mie hänt rakastan vielkii.

Onneks ystäävät suap ihte valita ko sukulaisii ei sua. Myö ei olla
hein kanssaa missää tekemisis ja miun ja miehen vanahemmat
on jo männeet sinne taivahan tantereill. Ystävät katos ko mie
sairastusin syöpään. Iha ko ois pittaali iskent.
Noo nuapurista uon saannuki uuven ja hää päihittääki yssin heit
kaikki. Meil nii kauhiin hauskaa yhes. Ja netissä onki virtuaaliys-
täävii iha kivast.

Lapset miul kauhiin tärkiät ja lapsenlapset kultoo. Kyllä hyö
mummii ja vaarii vällee muistaavatten ja käyvätten kylässä.

Sit tää nelijalkaane koiruus on kans oltava. Hää minnuu kulet-
taa ulos ja viep lenkkilöille. Miehä muute jäisin sänkyysen po-
hojalle makkoomaa.


4. Koti vai näyttelyesine.
Ko kahtoo nuit kuvvii nuis lehis noist julkimoihe kojeista nii ne-
hä on ku näyttely esineitä. En mie sellaasissa viihtyis.
Myö ollaa muutettu vissii enemmä ku parit sormet yhteesä ja
ain on rakennettu se pesä sen mukkaa mite viihytää.

Sillo ko musikat viä ol koton nii heil omat lokerosa ja meil oma
ja sit sitä muuta tilloo tarpeen mukkaa. Koskaa meil ei oo olluna
nii hienoo jot ei mukulat uo voinna leikkiä missä vaa. Ei pienet
eikä isotkaa tahrat oo häirinnä. Lähtöö pyyhkimällä ja imuri laa-
laa tarvittaessa. No myönnettäköön jot usiammin ukon käjes.

Mie tykkäsin enne kovast ruuvan laittamisest vaa nykysee ei
ennää kiinnosta. On loppunna kokkeilemise halu ja jottain vaa
huitasee nuamaasa. Meithä onki ennää kaks syömässä ja mie
uon laiskistunna pakko se on myöntee.

Kauppaaka en viihtis männä millää. Siks mie ostanki ruokoo nii
jot jiäkuappi on pullollaa ja si ko on ennää vaa valo mään uuves-
taa.
Miun ukkoin ko ol viä terve nii hää rakens meille mualle toisen
kojin eli sen mökkisen ja siit mie tykkeen ihan tosissain. Tää nyk-
kyine on enempi vaa mein pakkoasunto kaapuntisa. Toki mie
tiälläki viihyn vaa syvän on enempi siä mökil. Ja siä on iha oikia
klapeil lämpiävä saanakkii. Jot sen löölyt on makosii.


5. Usko vai uskovainen.
Onki vaikia kysyymys. Ko mie uon sellaane kotikutoone usko-
vaine. Miul on tärkijää se jot miul on Jumala ja se kaik muu sii-
he, mut ei ain oo näin olluna.
1993 mie olin nii hajalla jot ihtemurhoo haatosin ko ahisti ja si
viel koski vähääse joka paikkaa. Akkunasta ulos kahtoosin ja
uattelin jot tuonne heikolle jiälle ko käveelen nii on ahistus ja
kivutki loppu. No mie siihe parkummaa jot jos sie Jumala et
minnuu aata nii ei tähä kukkaa muuka pysty.
Ja kas kummoo seeraavana uamuna ko herääsin nii sitä tonnin
tiiliskivilastii ei ollunakkaa ennee rinnan piällä.

Siit se sitte läht kääntii ja mie oon sitä mielt jot jokkaisen on oma
assii mihi uskoo ja miten. Miun uskoin on tiivistettynä siihe jot
miul ei uo oikeutta kettää tuomita. Ja sekkii viä jot Jumala on rak-
kaus.


6. Mitä mie oisin halunna
Mie oisin halunna suurperheen ja assuu mualla. Paljon elläimii ja
ainaki yks hepoone.
Vaa ko se leipä läht tiältä kaapuntista kummaltakki nii tiällä myö
si ollaan oltuna.
Mie oisin halunna olla sellaasessa ammatisa jos ois suanna piirtee
vaa ko se koolu ol sit este. Kampaajanki ammattii uattelin ja kävi
sisar hento valkooneki miäles.(mie mikkää hento ennää)

Si ois olluna kiva kirjootella ja tehä se rommaani jot mie ain uon
suunnitelluna. Vaa ain on vaa suunnitteluastehella. Tai no yks on
tehtynä yhen toisen kanssa vaa kustantaja halus jot 300 sivvuu
supistettaa 100 nii jäip. En mie ennee sitä urakkata jaksant alkoo
tehä uuvestaa. Mut lujettu sitä on näinki ympär Suomee ja viä
Saksanmuallaki asti. Nääs tätä nettiaikoo ny.

Työtä mie uon tehny ain sitä mitä on olluna tarjol. Oon hoitanna
mukulii, olluna ruottalaisen koulun ruokalan kassana (en ossoo
yhtikäs ruottia) varastokirjanpitäjänä, rahtikirjanpitäjä, olluna
lentokentällä töissä, siivonnu, olluna nuorisotalol töissä ja kaikkee
tällasta. Ain on töitä tarjottu jot ei uo tarvinna työttömänä olla.

Ny mie uon ommaishoitajana ja viel toivon jot suatas reissata ies
vähän vaik ukko istuksii pyörätuolis.
Mutta yks on varmoo mie uon elännä täyttä elämee ja yhtää päe-
vää en vaitais pois.
Noo muutaman sairauven voisin lahjottaa halluuvalle

Ja haastan tähän:
Kotielämää
http://harmaasusi.blogspot.com/

Näitäkin luen muut on jo haastettu.