Eka lapsuusmuisto
Ko mie uon syntynnä siihe hakerttien talon viereisee kerrostalloo.
Asuttii kolomannessa kerroksesa. Siä sellaane parveke jot siin ul-
konevat poikkipienat ihas niiko kaaret ulospäikkee. Mitä työ luu-
letta jot pikkuplikka tekköö ko sinne piäsee?
Muist mie en tiijä mut mie olin alkanna pyörii sen ympär. Tankos-
ta kiin kaksin käsin ja kiepahus. Ol siin olluna vissii jokuune täti
saaha syvärin.
Kerrottua
Minnuu sillos iha pikkiplikkana lähetettii mummulaa pakkaasenpa-
kolaiseks ko mei ei sillo olluna nii lämpöst sovan jäläkee. Mummu-
lasa ol sillo puuhella ja klapei (kuruja) ni lämmintä piisas
Jokuune talvipäivä mie kuiteskii olin mein uuves kojis ja nuapurin
kaksooset tul minnuu tervetii. Ol hirmuusest lunta ja hyö toivatten
sitä sissää nii mie olin luuvan kans huitont ja huutant mänkää poik-
kee mänkää pojjaat poikkee.
Si mää olin tokaassu rappuusilt äitelle jot kaho ko aarink molottoo. Ol
siinä hesaalaisil kuuntelemist kerraksee. Ei minnuu kukkaa olt ym-
märtännä monnee viikkoo.
Sukujuuret Karjaalasa ja evakkopaikka Kuopijossa hih.
HAiKEUDEN VAiKEUS Runo № 3500,4
2 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti