VÄLLEE JOTTAIN KIVVAAKI....

....mie herrään ovikellon soittohon. Hitsi jot kiänsin kylykee ja se
uuvestaa. Si miul välänti jot se miun tillaama iänkirja on siel vis-
sii ja kaamia kiirus kietoo ihteni lakanan sissää. Mie ko nukun
ilkosillain. Ei mitenkää muutes mut mein posti on nii kauhiin pit-
källä eikäs sinne piäse millää muul ko apostoolin kyyvillä.

Tul se miun tillaama TIÄLLÄ POHOJAN TÄHEN ALLA jot on
vaihteheks jottain kuunneltavvaa.

Si mie uottelin viä vettää vähäsen sikosii vaa kisun viikset meil sua
nukkuva. Vuatteet niskaa ja pihalle koiruuven kanssa. No just ko
mie olin astuu hissisee soip pujelin. Mie perruutin takas ko näjin
numerost jot ny soittaap siält niist laskusist. Juu nii soittiki ja sa-
noski jot mie uon iha oikias ja heil niiko viäräs. Siält tulloo miul siit
iha rekvisiittaa papuril ja ovatten sen ulosoton peruneet. Arvatkee
jot helepottiko minnuu. JUU ihan olin jo luult jot miun korviin vä-
lilöissä on jottain vikkoo. Siis MIUN. Enhä mie vissii nii pölöjä uo
vaik mist senki tietää.

Jot kerraki piäsen oikee hehkuttammaa nii koiruuski on ny sit ko-
val jot ei uo ennee ripulii. Jot tiällä ollaa julumetun onnellissii. Si
mie sen lenkinki tejin vähän pisemmän ko 100 meetriä. Pakko
alkaa kohentammaa kuntoo näin on närreet. Mut mie kyl heitte-
len yhä niit kipuliäkkeitä suukkiini. Viel viikon ja si kahon kuis
miut onnaa.

Ja sellaaneki ihme suattaa tapahtuukki jot myö suahaa serkku-
plikan mökkerö takas mein tontillen. Se vuan on kiertännä mua-
limmaa. Sille ei vissii uo paikkoo ja myö tarvihtaa sellaane ol serk-
ku lukassu lokista. Hyöki si voivatten käteväst siin oleskella ta-
lavella jot ko ei si suaree ennee piäse. Heil komia suorpaikka Päi-
jäntehellä. Josses ko kirikas ves ja iha het laituurilta parmeetriä.
Siit on ihanoo pulahtoo järävee.

Ny mie tähä lopeetan jot ei tuu mittää nekatiivista ko kerraki on
näit mukavii asjoi.