Mie en tiijä jot iha usonko ennee kertovakkaa miun karvaasest mittää.

No ko myö tultii siäl ukon kans kottii ja si myöhemmi plikan kans män-

tii kaapoille ja mie kävin apoteekissaki ostamas ukon uuvet liäkkeet.

No siä hyllyjen välis pujotellessa soip miun pujelin...ja ukko soittaap

jot koiruus vaihteheks ripuloottee. Mie nojjoomaa hyllyvä vaste ja sa-

noosin jot mie en ennee mittee ymmärrä enkä ossoo tehä. Mäne siä

makkoomaa ni mie pesen vessan ko tuun kottii.

Noo ei lähtennä plikaltakkaa hyvvii neevoi noo ei senpuallee huono-

jakkaa. Ei lähtent siihe hättää minkää laasii neevoja.

Noo mie pesin vaihteheks lattijata. On meijä kylppärin lattijaa pest

kauhiist viimoaikan. Si mie otinki muutaman herkun ja lähin nuapu-

risa käämää. Koiruus tul mukkaa ja pasko siin matkallaki. Siit hää on

kumma ko nii iloosest leikkii ja peuhoo.

Mie si viel yön aikan montakertoo pesin lattijata. Ruokoo ei si taas-

kaa tippunt ja on mein koiruus ny laihtunna jonkisenki verran. Mie

si uamulla hänet kiikutin viä ulos, kävin suhkusa ja lähin sinne Ma-

lamille suamaa neljänsii piikkilöit polvii. Muutes ei olluna polovet

viekä kovin kipiät vaik en ollunakkaa ottant kipuliäkettä.

Mie siel vajjaa tunnin nuokkusin ko olliitki myöhäs ja si kuulin jot

joku muu liäkäs tulloo niit piikivä pistämmää. Ja siihe pöövälle mie

kippuumaa ja tul ylliäkär ja si se joka niit piikkilöit on paljoki antant.

Hää si yritti männä miun oikiaa polovee iliman ultroo. Huh, huh mie

sanon ja ei onnanna ei. Onneks hää lopetti enneko mie huitaasin.

Ylliäkär si otti ruutan kättee ja hää sen si sinne ruttas. Onki oppint

sen laiton sillo ko ei olluna viä näit ultrii. No vasen män yhthyväst

ko enneki. Viä on yks kärsiimys iessä ja si tää koitos on ohitten. Saa

nähä onko olluna mittee apuva.

Mie si ostin par omppuleivost ja ajonki nuapurtalon ettee taksibiilil.

Mänin sinne kohveelle. Uattelin jot ko kottii piäsen nii mänen mak-

koomaa het.

En mie iha het ko soitinki ens elläinliäkärille ja juttelin mein koiruu-

ven ripuulist. Ei kuulemma uo salmonellaa ko ain vällee on parempi.

Sano jot sitä riisihuttuva syötä etellee ja kahtotaa muanantakina mis

männää. Mie si ison kattilallisen keitin sit tummaa riisivä ja sitä uon

ny hälle syöttänt. Ja niit pillereit kans.

Si mää ryämin sänkysee ja pistin poloviin piälle pakkasest kylymän

ryynipussin. Kuulokkeet korville ja nukaahin. Herääsin puol kymme-

nen illalla. Mittää ruokoo en jaksanna ennee tehä. Mie si kahentoista-

aikoo käätin karvasen pihal ja yritin takas nukkumaa vaa ei tulluna

uni tuassiisa ko neljän aikoo uamulla. Sekkii nii katkoonasta ko ukko

seilas millo mitäki tekemäsä. Nää uuvet liäkkeet si ovatten vissi on-

kelma. Saa nähä ny.

Mie si perjantakina herreen iha totta vast kolomen jälkee. Annoin

koiruuvelle ruokoo ja lähin hänt ulosviemää. Vaihteeks ol sittu aika

hyvvää. Ei ripulii jot eletää toivos. Mie siirrän hänet ny si kokonaa

tälle yrjölän puurolle ko ei massu muuta kestä. Sii tullee kyl si myös

lihhoo.

Senverra miun polvet si yöl suuttusiit jot pakko ottaa kunnon kipuliäke.

Mut vähä miul ois toivoo jot alkas purree tää kukohelttane. Miehä uon

täänpäivee vaa lorvehtint en paljo mittää tehnä.

Mut mie elän toivosa iha peekkuja pien. Huomenna oiski vormuulat

ja plikkaki hakkoo miut kahtommaa mein tontille vierasmajjoo. Sel-
laane pitäs suaha jot heinki porukal ois oma kolo siä.

Jaha kuva si hyppes ylös vaik mie olin sit laittamasa tänne alas.