RISTILLÄ LUNASTETTU
Hän kulkevi kivistä tietään
niin raskain askelin.
Nuo kärsivät runnellut kasvot
nyt kansaa katsovi.
Se Hänelle vielä äsken,
ylistystä hurrasi.
Hän ratsasti kunniakujaa,
palmun lehvät heiluivat.
Huusi kansa hallelujaa
juhlakulkue riemuitsi.
Nyt he huutavat pilkkasanaa
ja päällensä sylkevi.
On veriset vaatteet yllään
ja orjantappura kruununaan.
Tappuran piikkien haavat
valuu vertansa noronaan.
Häntä nyrkeillä kasvoihin lyötiin
ja kuumuus janottaa.
Hän nääntyvi taakkansa alle,
sitä toinen kantaa saa.
Vihdoin saavutaan Golkatalle
siellä tuomio odottaa.
Kolme ristiä nousee sinne
Hänet keskelle naulataan.
Keskellä kolmesta, Jeesus
ja ryövärit rinnallaan.
Heistä toinen katua tahtoi
Jeesus hänet armahtaa.
Kerran viimeisen vielä anoo
Jumalani, miksi minut hylkäsit?
Kuluu niin hitaasti aika,
kansa hiljaa odottaa,
kunnes kuudes hetki koittaa,
peittää pimeys koko maan.
Alkaa yhdeksäs hetki viimein
Jeesus ristillä vavahtaa.
Taivaan esirippu repee
ja maa nyt järisee,
näin kun Jumalan oma poika
keskiristillä vaikenee.
Kolme naista juurella ristin
hiljaa Jeesusta katselee.
27.9.93 Pirre
HAiKEUDEN VAiKEUS Runo № 3500,4
2 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti