SATTU, SATTU JA VIE KERRA SATTUS.....

Mie viimoyön ko vein karvast ulos nii huomasinki jot hää
vaihteeks suap ripuulin. Mikä ihme ko hää kerra kuus sen
pittee.

Uamulla olki si heräätys yheksält vaik mie oisin suanna
nukkuva kymmenee. Hää käväs en miun kättä noolasemasa
ja ko mie siihe jot viä vähääsen ja jatkoinki unta nii hää alot-
tii viehkon ininän. Juu se mieki jo tiijän jot ny mennää ja luj-
jaa. Iha en männy turvallein ko yriitin hoosuloit riipii kint-
tuloihi. Takkiva niskaa ja mänöks. No kyl miun kenkäsetki
ol vaa ei sukki ehtint.

Juu iha ko ois vettä pierasu koko koiruus ja sitäs kykkimistä.
Jahka hää ol aikasa kykkint nii mie soitinki nuapuril jot saisko
uamukohveet.

Sinne myö si kipastii ja kohvettaki sain ja ol siin viä niit kane-
lipulliiki. Ny myö sovittiiki jot hää ei otakkaa poikoo yökyllää
niiko ol aluperrii puhe vaa käättääp vaa illalla sen ulkon.

Si mie ramppaasin kotio ja mänin suihkusee ja si kuivattelin
ihtein pujin vaihteheks piälle. Tarkistin jot liäkkeet ol mukan
ja tilaasin aatobiilin. Myö si kurvastii Malmille.

Minnuu jo olki hoitsu vastasa. Sano jot ko heil on yssi hoone
tyhjän nii läht kahtommaa joko uon tulluna. Si myö sinne pe-
räkannaa marssimma ja mie hoosut heitin toolille ja kiipesin
laverille.

Siin myö si uoteltii liäkärrii ja tulha hää. Ja mie alkasinki hik-
koilee ko nii hirvas. Hää kahtee kertoo miun oikiaa polovee
pisti ja ei piässy lävitte. Si sanos jot muutettaaki lähestymis-
tappaa. Mie si istuksimmaa ja jumankikka siin ol 10 senttiä
pitkä neela. Miun kurkkune tek metkoo liikettä ko mie nie-
leksimmää. Hää kysys jot oonko mie herkkä pöörtymmää.
Enhä mie uo olli vaa tiijä ny hänt. Sen mie sanoosin jot kova
kipu koskoo rintassa. Sen mie huomaasin hampiliäkärillä ja
senjälkee miul ain laitettii puuvutus.

No enhä mie siit karkuu piässy jot silimät kiinni ja huul ham-
piloihe vällii (miul olki si pusuhuulet)Si hää sen neelan sinne pol-
vee työns ja mie ähkääsin. Parsenttivä ko liikahutin polovee
nii se neela lupsaht sinne vällii ja liäle piäs perille. Hih, mie
kasinkäjin koorin miun kylkläskilöit ko pelekäsin niit ramp-
piloit. Toine polvi män tuassiisa iha mukavast.

Arvatkee mäninkö lohutuskohveelle ja herkkumunkille. Juu
menin mie.

Mie si koton het ekaks jootusin pessee mein kylppärin. Ol
koiruus tehnä sinne nii pisut ko kuravellitki. Onneks hää ne
tekkoo vessan lattijalle. Suap heleposti pestyy poikkee. Si mää
hajin pakkasest ryynipussin ja mänin makkoomaa sänkyhyn
pussi polviin piällä. Liäkär suosittel silviisii. Pyssyyp liäke
pisempää lumpijoihe alla.

Plikka tul siivoomaa ja si myö mäntiiki kaapoille. Mie jootusi
lähtemmää ko tää ainua aatopäivä ko piäsen plikan kyyvissä
ja suan tuotuva paljo ruokoo ja juomoo. Ens myö käätii mein
lassiset kohveet ja si mäntii apoteekkii. Mie silt ne surullisen
kuulusat liäkkeet hajin ja mein ukon liäkkeet. Vaa kele ievät
olleet sitä tilanneet. Hitsi jot minnuu tuassiisa korvens. Tää
jo toine kerta ko siä ei uo sitä liäkettä vaik sopiimus on jot ko
mie eellisen hajen nii hyö tilloovat uuven. No hyö lupasiit ti-
lata ja tuuva kottii. En mie taksilla lähe hein mokkaa korjoomaa.

Si nopiaa ruokoo ja kottii. Si mie oikaasin sohvalle ja siin vietinki
koko lopuniltoo ja vaa vaihtelin asentoo vällee. Nuapur tul ha-
kemaa karvasta pihalle ja toiki sen si takas meille. Se ko ol
käännä pisumasa vaihteheks mein vessassa. Myöhä juotii viä
herkkukohveet ja matsriini sen kanssa.

Helskuta mie uamulla herreen kaheksan jäläkeen kauhiaan
kippuun. Tuassiisa miun vasen polvi suuttus. Äkkivä kipuliä-
kettä kuonoo ja takas makkoomaa.

No onneks se alkos siihemennes jotenki auttammaa ko pit
koiruutta viä pihalle. Ei ennee löötynnä issoo ei pient länt-
tivä vessasta. Ei senpualee ei uo koiruus suanna ruokooka.

Sit miun polvi alko kutisee perskule ja siit kohen jost kipiä.
Mie sitä tiiroomaa ja raapisinki yhen rakkulan rikki. Ny mie
si tiällä pohin jot iskeekö tuoho se vyöruusune. Se siin ol sil-
lo -97 ja siin vaa 5 rakkulata mut mikä kipune ennekos ne
rakkulat tul essii. Mie siihe sain kauhiit liäkkeet jot olinki
viikon ihas tajuttoman ja vejin vaa sikkeit. Sen mie tiijän
jot voip uusii mut ko liäkkeillä hoijettii ni ei nii raju pitäs olla.

Jot sehä miul ny sit puuttuski. Pirskuta ei vissii sais ies sitä
liäkettäkää siihes polovee si laittoo. Miks mie kerreen ain
nuit kummii juttui. Lunssaaha miul ei uo olluna monnee vuo-
tee.

Ny pittee männä karvaasen kanssa ulos jot ei kintulle liri.

Se oon moro

Pirre