MITÄ..MITÄ..MITÄ...?

Mie si vaihteheks laistoinki sen verkokkeen. Kellova riäkkäsin ja plä-
jähytin kiinni. Noo se soip si yhentoisaikoo. Mie kampeemaa ihtiäin
ylös ja vessin kautta kohvettä keittämmää. Vähä huijoin kylymee vet-
nuamallein ja tikut luomiin vällee. Ol niiko hiukka väsy. Ukko ravas
kokos yön ko hänt jännitti tää neerolookin käänti.

No mie si mänin hänt herättämmää ja käveelin keittijöö. Si iski outo
havvainto. JOT mitä, mitä, mitä tää ny ol. Piänen ja vähääse isom-
manki miättimise jäläkee huomaasin jot miun ei koske polovii..???
Uatelkaa EI KOSKENNA POLOVII.

Ol kuulkee miel korkialla ja kohvee maistus nii ihanalt ja ulkon iha
kevät ainakii miul ol kevättä rintapielis. On se vaa nii mukavoo
ko ei kose mihiskää siis kauhiin paljo. Nuit piänii mie en ies huomoo.

No myö si lähettii sil invabiilillä sinne neerolookil ja uoteltii ko oltii
melekee puoltuntiva liija aikasee siä. No ottiha se tyttö meit vastaa
ol nii nuar jot iha en het usont jot hää ol liäkär. Mut iha ol mukava
plikka. No suahaa se B tojistus jot suahaa ne liäkkeet anottuu Kelalt
kovauksen pikkihi. Hää si testas jot onkos olluna hyötyy ja pirskatti
ukon muistiki ol parantunna aika paljo. Meilhä on tännää tos hyvä
päivä.

Si mäntii kohveelle jokas muuttuki vaa kylymäks limuks ko ol nii jano
siä uoteltii sitä aatoo jot kottii piästii. Tämä kummempoo ei uo viä ta-
pahtunna mut joha tässäki on. Ai nii on mein koiruuski olluna iha
ripuloimata siit lähtii ko mie hälle sitä ommoo sotkuva uon syöttännä.
Jot sillä myö si viä jatkettaa.

Pallaillaa asjaa myöhemmi ko viä on päivee jälel.